Lumijoogaa!

Nyt päästään taas kirmaamaan ihanassa pakkasilmassa, juostaan mäkeä ylös ja lasketaan pulkalla alas! Posket punoittavat pakkasherran nipisteleminä ja lunta menee housun puntista sisään. Ripustetaan jouluvaloja, laitetaan linnuille talipötköjä ja odotetaan tähtikirkkaita pakkasöitä.

Ripeällä metsäkävelyllä voi pysähtyä hengittämään ja ihailemaan maisemia. Keho kertoo sopivan asanan, katse seuraa ja löytää sinisenä hohtavan talvitaivaan, jäätyneen joen pinnan tai jäniksen jäljet hangella. Hengitys höyryää pranayamasta :)

Nautitaan!

Sisäistymisen sinistä aikaa

Suvanto Joogan puolesta kaunis kiitos ja kumarrus kaikille syksyn joogaharjoituksiin osallistuneille! Nyt nautitaan hiljalleen maahan leijailevista lumihiutaleista, kynttilöistä ja pimeistä illoista. 

Lapissa kaamos on sisäistymisen aikaa, jolloin voi hyvällä omalla tunnolla kääntyä tutkiskelemaan omia sisäisiä tuntemuksiaan ja kerrata mitä kuluneen vuoden aikana tulikaan tehtyä. Kaamos ja siniset hetket antavat mahdollisuuden olla hiljaa itsensä kanssa, tuumailla tulevaa ja keskittyä hyvään oloon ja pötköttelyyn torkkupeiton alla. Hyvä ja kirja ja kupillinen kuumaa teetä sinisestä Taika -kupista lisää ripauksen taikaa tähän hetkeen. Pötköttelyn ohessa voi vetää pitkät mummon kutomat villasukat jalkaan ja nousta tekemään pari hyvää venytystä.

Tämän syksyn viimeisellä joogatunnilla kyseltiin miten koostaa mukava vartin pituinen kotijoogaohjelma. Haastavan asiasta tekee se, että jokainen meistä tarvitsee eri asioita eri aikaan. Voin kuitenkin antaa yhdeksi ehdotukseksi oman kotijoogaohjelmani, jota teen uskollisesti yhä uudelleen ja uudelleen. Miksikö? No kun se vaan tuntuu jotenkin niin sopivalta. Tietenkin välillä vaihtelen asentoja ja niiden paikkaa, mutta palaan silti säännöllisesti tähän perussarjaan.

Aloitan harjoitukseni yleensä seisten, esimerkiksi ulkoilun jälkeen en kaipaa alkurentoutusta tai sen suurempaa virittäytymistä. Teen aluksi varovaisia eteen- ja taaksetaivutuksia aivan hitaasti, jotta selkäranka ehtii tottua liikkeeseen. Kädet seuraavat mukana, alhaalla rennosti roikkuen ja ylhäällä vartalon jatkeena. Muutan sitten liikettä niin, että kädet ovat ristissä selän takana. Jatkan taakse- ja eteentaivutuksia. Rintakehä aukeaa vähitellen. Hengitys seuraa koko ajan mukana omaa luonnollista rytmiään. Sitten tulee kylkivenytysten vuoro. Kädet voivat olla ristissä selän takana tai esim. ylhäällä pään yläpuolella. Eri kerroilla teen eri variaatioita, voit itse kokeilla mikä sinusta tuntuu parhaalta. Sivuvenytysten jälkeen teen joitakin ylävartalon kiertoja.

Yleensä tämän jälkeen istuudun rauhassa alas, teen eteentaivutuksen jalat yhdessä (paschimottanasana), viivyn siinä oman aikani ja sen jälkeen teen eteentaivutukset toinen jalkapohja taivutettuna toista sisäreittä vasten (janushirasana). Näiden jälkeen tuntuu yleensä tarpeelliselta tehdä kierto istuen, esim. timantti-istunnassa kierryn vasemmalle ja oikea käsi asettuu vasemman reiden päälle, vasen käsivarsi kiertyy selän taakse ja lepää oikealla vyötärön kohdalla. Sama toisin päin pariin kertaan. Kierron jälkeen on ihana jäädä lepäämään simpukkaan.

Simpukasta käyn varovasti selinmakuulle ja asettelen hyvin selän alustalle. Tämän jälkeen teen auran ja hartiaseisonnan ja viivyn niissä sopivan pituisen ajan. Kompensaatioksi käy matsyasana (eli kala, alla kuvassa "Fish Posture"), jonka jälkeen annan vielä polvien kallistua omalla painollaan puolelta toiselle joitakin kertoja ja jään kiertoon lepäämään hetkeksi. Kiertojen jälkeen tunnustelen oloa aivan rauhassa savasanassa eli täydellisen rentoutumisen asennossa.

Kun olen viipynyt joitakin minuutteja, nousen rauhassa istumaan omaan hyvään istuma-asentooni. Taitan tyynyn pönkäksi takamuksen alle, jotta saan selän hyvin ojentumaan ja asennon silti pysymään rentona. Kääräisen viltin hartioille ja istun omassa mietintä-tiipiissäni silmät suljettuina niin pitkään kuin jaksan tai maltan. Välillä istuma-asento muuntuu meditaatioksi, jolloin taas asennosta ei millään malttaisi lähteä pois. Kun sitten jossain kohtaa olen valmis, nousen ylös, teen namaste-tervehdyksen ja lähden keittämään teetä.

Tässä siis yksi ehdotus lyhyelle joogaohjelmalle, jota voi tehdä kotona. Siitä voi jättää osia pois tai korvata muilla hyväksi kokemillasi joogaliikkeillä tai -asennoilla. Pikku hiljaa kokeilun myötä muotoutuu varmasti myös oma ohjelma, joka vastaa juuri sinun tarpeitasi.

Sininen hetki on juuri sopivasti saapunut ikkunan taakse. Naapurin mummon omenapuut piirtyvät mustina vasten tummenevaa taivasta. On aika sytyttää kynttilöitä ja lurauttaa pianolla pieni laulu. Vaikka joululaulu!

Oivalluksia Nro 1

Oivallus on hyväksi koettu ja testattu joogavinkki, jota jokainen joogaaja voi kokeilla itse tykönänsä ja/tai joogaryhmässä.

Ensimmäinen Oivallus: Älä kiirehdi.

Kuvitelkaamme, että olet jo tehnyt hyvän alkurentoutuksen tai virittäytymisen, jonka aikana virität kehosi, hengityksesi ja mielesi joogaharjoitusta varten. Olet tehnyt myös alkuvenytyksiä ja olet jossain vaiheessa tämän kertaista harjoitustasi.

Asettaudu rauhassa seuraavan liikkeen tai asanan alkuasentoon. Älä kiirehdi. Käytä asettautumiseen tarvittava aika ja tee se tiedostaen mihin ja miten esimerkiksi selkä asettuu, pitääkö asentoa korjata, ovatko jalat sopivasti lantion levyydellä toisistaan, entä kantapäät, kädet, niska jne.

Kun olet alkusennossa, ota yhteys hengitykseesi ja hengitä kerran tai pari sisään ja ulos. Näin valmistelet hyvää liikkeeseen tai asanaan lähtemistä ja kehosi, hengityksesi ja mielesi ehtivät valmistautua tulevaan. Ne asettautuvat odottavaan tilaan, josta on hyvä lähteä kohti liikettä tai asanaa.

Tee sitten käsillä oleva liike tai asana rauhassa ja kiirehtimättä. Kuuntele kehoasi ja sen tuntemuksia. Voit tutkia missä liike tuntuu? Missä venytys tuntuu? Miltä se tuntuu? Älä tee liikaa äläkä liian vähän, vaan juuri sopivasti tälle joogakerralle. Mistä sitten tiedän kuinka paljon on sopivasti? Vain kuuntelemalla itseäsi. Vähitellen joogaharrastuksen edetessä opit ottamaan vastaan yhä hienovaraisempia viestejä, jotka kyllä kertovat mikä on tänään itsellesi hyväksi, mikä on liikaa, liian vähän ja tarpeeksi. Jos tuntuu, että vielä tekisi mieli tehdä yhden kerran tai pari, niin tee. Ja kun tuntuu, että nyt riittää, niin silloin anna itsellesi lupa lopettaa liike, antaa sen pikku hiljaa hiipua tai valmistautua asanasta paluuseen. Muista myös paluussa: Älä kiirehdi. Joogassa kun ei ole mihinkään kiire. Kun maltat joogata kiireettä, harjoituksen vaikutukset tuntuvat kehon, hengityksen ja mielen tasolla moninkertaisina. 

Takaisin siis paluuseen; ota oma aikasi varsinkin staattisesta eli liikkumattomasta asanasta paluuseen. Hengitys auttaa jälleen. Palaa kohti alkuasentoa rauhassa, sisään- ja uloshengitysten saattelemana. Ja kun omana aikanasi palaat alkuasentoon, jää viipymään siihen, mielellään silmät suljettuina. Tunnustele kehon olotilaa. Havainnoi hengitystä. Tarkkaa mieltäsi. Tauon aikana tekemäsi liikkeen tai asanan vaikutukset pääsevät oikeuksiinsa ja lisäksi tauko uudistaa, tekee jälleen tilaa uudelle harjoitukselle. Anna siis kehon, hengityksen ja mielen nauttia rauhassa tauosta ennen kuin lähdet kohti uutta liikettä, liikesarjaa tai asanaa. Älä syöksy suin päin. Älä kiirehdi.

Eli lyhyesti: asettaudu alkuasentoon - pidä tauko ja hengitä.

Lähde liikkeeseen tai kohti asanaa - hengitä omaan rytmiisi.

Tee liikettä sopivan verran tai jää viipymään asanaan itsellesi sopivaksi ajaksi.

Palaa rauhassa ja harkitusti alkuasentoon hengityksen saattelemana.

Jää paikoillesi ottamaan vastaan harjoituksen vaikutuksia - tunnustele oloasi.

Ja sitten ei kun kokeilemaan!

Pranakävelyllä

Aamu alkaa sillä, että vien lapsen puistotätipuistoon.

Siitä alkaa vapaus! Liikunnan ilo! Tossu nousee iloisesti ja matka taittuu reippain askelin. Lämpö tulvahtaa käsiin ja puna nousee poskille. Reipas lenkki ihanan raikkaassa marraskuun ilmassa saa veren kiertämään, aineenvaihdunnan liikkeelle ja mielen kevyeksi. Jossain vaiheessa lenkkiä huomaan, miten tasaiseen tahtiin askel vaihtuu; vasen - oikea - vasen - oikea, ilman sen suurempaa eforttia. Liike tuntuu vahvana alaraajoissa. Jooga ulottuu näin myös lenkille, joka huomaamattani on muuttunut meditatiiviseksi reippailuksi. Päässä ei pyöri mitään erityisiä ajatuksia, mieli on tyynen levollinen ja samaan aikaan seesteisen pirteä, keuhkot tuulettuvat, olo on hyvä ja tasapainoinen. Hymyilyttää.

Olen täysin läsnä siinä mitä olen tekemässä ja samalla nautin siitä, että kehoni on liikkeessä, elossa. Raajat toimivat ilman, että sitä pitää ajatella, silmä lepää maisemissa, pihojaan rapsuttavissa haravoijissa, mansardikattoisissa piparkakkutaloissa Nummen kaupunginosassa.

Tätä on jooga. Keho, hengitys ja mieli ovat lähentyneet toisiaan, seuraavat toistensa rytmejä. Aistit ovat yhtä aikaa levossa ja valppaina. Joogan tilassa ollaan läsnä, erilaisessa tilassa kuin arkisissa puuhissamme. Ollaan tietoisesti tässä ja nyt, havainnoiden ympäristöä, tietynlaisessa omassa tilassa - olisiko se sitten se kuuluisa flow.

Lenkillä flow-tilan voi totisesti tuntea. Endorfiinit ryöpsähtävät ja tuovat tullessaan täydellisen hyvän olon. Pysähdyn hetkeksi, teen pari asanaa ja hyvää venytystä kuunnellen kehoni tarpeita ja viestejä. Eteentaivutuksessa veri humisee päässä, kädet on korkealla ilmassa ja takin sisään puhaltaa viilentävä syksyinen tuuli. Olo on kerrassaan mahtava.

Tassuttelen lopun matkaa rauhassa, tunnustelen olotilaa ja nautin väriloistosta, hyvän lenkin jälkimainingeista... ja haaveilen kuumasta saunasta.
Puistotätipuistossa iloinen pikkutipu juoksee äitiä vastaan. 

Syksy

Suvanto Jooga uiskentelee syksyisen syvissä ja hitaissa vesissä. Joki liukuu ohi, omassa uomassaan. Välillä se virtaa vastavirtaan, kun oikein tuulee. Aurajoen rannoilla historia ja luonto kohtaavat, lenkkeilijä kävelee havisevien historian kerrosten läpi. Hetkittäin voi aistia sukupolvien ketjun läsnäolon ja kaiken läpi joki virtaa vakaana ja ylväänä kohti merta.

Kirpeinä päivinä aurinko voi yllättää lenkkipolulla kulkijan. Yhtäkkiä se pilkistää pilvien takaa, valaisee maiseman ja saa pihlajanmarjat loistamaan upean punaisina. Silloin kannattaa pysähtyä parin hyvän venytyksen ajaksi nauttimaan upeista lenkkimaisemista, antaa silmän levätä ja mielen tyyntyä. Tekee hyvää hengittää sisään hapekasta ilmaa, antaa katseen kiertää peltoja, metsän reunaa ja pitkin jokea, joka tulee jostakin vasemmalta ja katoaa oikealle mutkan taa. Okran sävyt pelloilla yhtyvät metsien vihreään ja taivaan tumman puhuviin sävyihin. Ruska näkyy ujona keltaisena siellä täällä, lenkkeilevää joogia hymyilyttää ja elämä tuntuu ihanalta.

Kesä käy kohti loppuaan

Huomisen ilma näyttää sateiselta, eli tämän kesän puistojoogat taitavat olla tässä. 
Suurkiitos ja kumarrus kaikille Suvannon Puistojoogaan osallistuneille!

Puistojooga saa jatkoaikaa syyskuussa, jos ilmat ovat vielä suotuisat. Seuraa Suvannon facebook-sivua ja kalenteria. 

”Ensin kehon liikkumattomuus asanassa, sitten hengityksen liikkumattomuus sisään- ja uloshengitysten välissä, sitten mielen liikkumattomuus: rauha.”

Eläimellistä menoa

Eilisessä iltapäiväjoogassa teimme asanasarjan, jossa erilaiset eläinasanat seurasivat toisiaan. Monilla jooga-asanoillahan on eläinten ja kasvien nimiä, joten halusin koota harjoituksen, jonka teemana olisi eläimet, niiden liikkeet ja tietynlainen energia, jota jokainen eläin kantaa mukanaan.

Perinteisesti monilla heimoilla tai kyläyhteisöillä on ollut oma toteemieläin, joka on suojellut koko kylää ja sen asukkaita. Eläintä ja sen henkeä on pidetty pyhänä. Nykyäänkin monilla on erityinen suhde johonkin tai joihinkin eläimiin ja ne voidaan kokea omana voimaeläimenä tai henkioppaana. Monet meistä saattavat myös huomata, että jokin tietty eläin tulee usein vastaan lenkkipolulla, metsässä, puutarhassa tai vaellusreissulla, mutta eläimeen ei välttämättä liity minkäänlaisia henkisiä asioita tai uskomuksia. Jotkut törmäävät oravaan, toiset kettuun, jänikseen, sammakkoon, majavaan tai ehkä haukkaan, palokärkeen jne. Nykypäivän kaupungistuneita ihmisiä hymyilyttää, kun näkee luonnonvaraisia eläimiä omassa ympäristössään, ja kukapa ei pysähtyisi katselemaan puunrungolla vilistävää oravaa tai kaarnaa naputtelevaa tikkaa. Luonnosta erkaantunut ihminen voisi myös silloin tällöin hiljentyä, yrittää todella tuntea miltä tuntuu olla vaikkapa maamyyrä, ja näin kokea yhteys sekä myötätuntoa kaikkia niitä eläimiä kohtaan, joiden kanssa jaamme elämän täällä maapallolla.

Lähdimme siis harjoitukseen kukin omine eläinajatuksinemme ja -kokemuksinemme ja tunnustelimme ensimmäisenä pieni toukka -sarjaa. Siirryimme sammakko-liikkeen kautta kohti seisoma-asentoa ja pitkää lintusarjaa, jossa saattoi päästä joutsenen, haukan, kotkan, käen tai minkä tahansa muun linnun matkassa liitelemään ja fiilistelemään siipien suhinaa tuulessa. Laskeuduimme sitten kameli-asanaan, ja siirryimme kissan ja tiikerin kautta alaspäin katsovaan koiraan, jossa pääsi kokeilemaan mm. suden, kojootin, supikoiran, ketun tai hyeenan olemusta. Käärmeen energiaa tunnustelimme parissa eri cobrassa, ja heinäsirkan jälkeen hiljennyimme hetkeksi pienen jäniksen asentoon ja simpukkaan. Päätimme harjoituksen selinmakuulla rauhoittavaan perhoshengitykseen.

Eläinasanoita on paljon muitakin, mutta yhteen harjoitukseen niitä ei kannata kaikkia tunkea. Tunnetuimpia eläinasentoja taitavat olla kala, lehmänpää, delfiini, apina, kyyhky, riikinkukko, lisko ja krokotiili, unohtamatta leijonaa, venyttelevää koiraa ja ylöspäin katsovaa koiraa. Osa näistä asanoista vaatii todella hyvää kehonhallintaa, lihaskuntoa ja venyvyyttä ja niitä kannattaakin harjoitella ohjatusti jooganopettajan avustuksella. Näiden klassisten jooga-asanoiden lisäksi voi tietenkin itsekin kokeilla omia eläinliikkeitä ja venytyksiä, jos ne tuntuvat hyviltä. Muistetaan kuitenkin pitää maltti matkassa, ettei paikat venähdä esim. kokeiltaessa jättiboaa tai pythonia! Mielikuvitus lentämään ja kohti asanaa!

Yogi Marjoja

Olen tämän kesän aikana tehnyt epätieteellistä tutkimusta marjastuksen joogavaikutuksista kehoomme ja mieleemme. Marjajooga alkoi mansikkamaalla, jossa kyykkyasento oli tavanomaisin asento. Se harjoitti tasapainoa, venytti pohjelihaksia ja jalkapohjia, varpaita sekä tietenkin selkää. Mansikkamaalla joogaaja pääsee helpolla; puolessa tunnissa iso ämpäri täyttyy ja marjojen perkaaminenkin sujuu suhteellisen sukkelaan.

Marjajoogan toinen tutkimuskohde oli mustikkametsä. Siellä joogaaja teki aivan luonnostaan kyykkyasennossa pitkiä venytyksiä ja kiertoja ylettyäkseen kaikkiin ympärillään oleviin mustikanvarpuihin. Mansikkajoogaan verrattuna mustikkajooga on huomattavasti raskaampaa, sillä pienten marjojen keräämiseen kuluu runsaasti aikaa, poimi sitten käsin tahi poimurilla. Käsin poimittujen marjojen perkaamiseen meni tosin vain pari minuuttia, kun taas poimurila roskaa tuli suuret määrät. Mustikkametsässä mieli lepäsi puiden suhinassa ja raikkaan metsäisessä tuoksussa.

Kolmantena tutkimuskohteena ovat mustaherukat, joiden poimiminen on mukavaa ja rentouttavaa puuhaa. Herukkajoogassa harjoittaja voi valinnaisesti kyykkiä, istua jakkaralla tai seistä. Käsivarret saavat hyvää harjoitusta, kun toisella kädellä nostelee oksia ja toisella kurkkii oksien ja lehtien alle. Selkä ja kyljet vahvistuvat. Poimin ensimmäisellä kierroksella vain suurimmat möllykät ja jätin pienet vielä kypsymään, joten herukkajoogaa saa yhä harrastaa useampaan otteeseen ennen kuin pensaat on poimittu tyhjiksi. Perkaamista ei ole lainkaan, marjat vain suoraan pakkaseen tai suuhun.

Mutta sitten tuli murheenkryyni! Vadelmajooga. Hathajoogaan tottuneena luulin eksyneeni astangatunnille. Vadelmajoogaaja joutuu taivuttelemaan itseään mitä eriskummallisimpiin asentoihin, jotta ylettyisi keskellä puskia kasvaviin marjoihin. Tiellä on tukiaitaa, tukiverkkoa, harsoja ja yhteen kasvaneita marjapensaita, kukkaistutuksia sun muuta estettä. Piikikkäät oksat tarrautuvat lujasti kiinni hiuksiin ja marjoja saa ujuttaa hankalista paikoista astiaa kohti. Tältäkö tuntuu, kun menee ensimmäistä kertaa haastavalle joogatunnille? Takki vadelmamehussa ja käsivarret naarmuilla mietin vadelmajoogaa ja päätin, että seuraavan kerran vadelmia syödessäni muistan arvostaa poimijan akrobaattista panosta. Illalla uni tuli ilman odottelua.

Onneksi tänä kesänä ei tarvitse tyrnijoogata, sillä se on muistaakseni vielä haastavampaa kuin vadelmajooga. Pieniä marjoja kasvaa sekä alhaalla maan rajassa, että ylhäällä parin metrin korkeudessa. Oksissa on pieniä viheliäitä piikkejä ja marjoihin pitää tarttua tarkalla otteella, ei kuitenkaan liian kovaa, sillä silloin ne litsahtavat. Tietenkin tyrnijooga on erittäin palkitsevaa, sillä siinä kiittää koko keho, ensin ruumiillisesta työstä, sitten kultamarjojen mahtavasta vitamiiniannoksesta.

Vielä vuoroaan odottaa karviaisjooga. Odotan sitä ihan iloisin mielin, vaikka piikkien joukosta marjoja saakin kalastella varoen ja valikoiden, ja lisäksi perkuupuuhissa kuluu oma tovinsa kantoja leikellen. 

Marjajoogatutkimuksen tuloksia: se hidastaa ihmisen kuuntelemaan luonnon rytmiä. Pensaan ääressä kyykkiessä ovat läsnä joogan tarkkaavaisuus, levollinen hengitys, keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan. Marjajoogaaja saa olla aivan keskenään itsensä kanssa, antaa ajatusten tulla ja mennä kiinnittämättä niihin sen enempää huomiota. Kyykkimistä ja venyttelyä seuraa haukotus ja raukea katse metsään, yli mansikkapellon, ympäri puutarhaa. Marjajoogaaja on tietoisesti läsnä. Talvella marjajoogi ottaa pakastimesta esiin kesän ihanaa satoa, muistelee kesää hymy huulilla ja maistelee suu makeana marjarahkaa, pirtelöä, piirakkaa ja muita herkkuja.

Aurinko armas kuivas satehen

Olipa ilo herätä aurinkoiseen maanantaiaamuun ja pyöräillä puistojoogaamaan. Paikalla oli tänään lisäksi iso joukko aamuvirkkuja joogaajia ja yksi koirajoogikin! Kaunis sininen taivas, ei sadepilviä mailla halmeilla. Ammensimme virtaa alkavaan viikkoon hitaasta ja rauhallisesta harjoituksesta.
Toivottavasti ilmat pysyvät elokuun ajan yhtä kauniina kuin tänään. Vielä ehtii mukaan!

Uusimmassa Aamuset-lehdessä julkaistun puistojoogajutun "Aamutuulessa asanaan" voit käydä lukemassa tästä.

Tietoista hidasta takapihajoogaa

Uusi kesäinen päivä on jälleen alkamassa. Aamiaisen jälkeen nappaan varvastossut jalkaan, otan tyhjän kannun mukaan ja suuntaan kohti mustaherukkapensaita. Nurmikko on kasteinen ja varpaani kastuu nurmikon poikki astellessa. Ensimmäisen herukkapensaan luona lasken kannun alas ja alan poimia rauhassa ja keskittyen vain suurimpia mustia marjoja, pienet saavat jäädä vielä kypsymään. Istun hiljaa marjapuskan takana auringon lämmittäessä selkää. Herukkapensaiden vieressä lirisee pieni puro ja puron ylitse kulkee silta. Tänä aamuna sillalla loikoilee viisi sisiliskonpoikasta. Keskeytän poimimisen hetkeksi ja ihailen vikkeliä otuksia. Yksi niistä suostuu tulemaan kädelleni ja saan myös silittää sitä. Läheltä katsottuna sen pienet keuhkot laajenevat ja supistuvat nopeaan tahtiin ja kielikin vilahtaa liskomaisesti. Sisiliskot pötköttävät sillalla ja imevät itseensä aamuauringon herättelevää energiaa ja lähtevät sitten kukin omiin puuhiinsa.

Minä jatkan marjojen poimimista ja kohta kannu onkin täynnä. Käyn vaihtamassa marjakannun joogamattoon ja etsin mukavan varjoisan paikan puoliksi männyn ja koivun alta. Ilmassa leijailee tuulen mukana sadoittain pienen pieniä koivun siemeniä. Makoilen selälläni, katselen sinistä taivasta, joka pilkottaa männyn ja koivun oksien välistä.

Suljen silmät. Hengitän syvään. Ajattelen sisiliskoja. Lähden harjoitukseen kevyin mielin ja ajattelen Patanjalin Joogasutran viisautta: antaudu harjoitukseen, älä suorita. Älä kiirehdi. Hengitä ja kuuntele. Kuuntele kehoa ja sen viestejä. Riittääkö harjoitus nyt, vai teenkö vielä pari kertaa? Rauhoitu, kuulostele olotilaa. Jatka sitten sopivalla hetkellä ja ole tietoinen jokaisesta käden nostosta, kierrosta, varpaille noususta jne. Pysähdy asanaan. Parhaimmillaan voit kokea liikkumattomuuden, kevyesti ja ponnistelematta. Kaikki liike lakkaa. Paluu savasanaan käy hitaasti, hitaasti, jalat oikenevat alustalle yksi kerrallaan ja painavina. Kiinni hetkessä. Nousen vielä hitaasti istuma-asentoon karttaen kaikkea turhaa liikettä, etten hajoittaisi juuri tehtyä harjoitusta ja sen tuomaa keskittyneen rauhallista oloa. Olen tietoinen selän ojennuksesta, täydellisestä rauhan tunteesta ja sisäisestä hyvästä olosta. Tästä ei oikeastaan haluaisi lähteä minnekään, olla vain ja antaa hetken jatkua. Jossain vaiheessa nousen kuitenkin ylös, venyttelen, avaan silmät ja pudistelen koivun siemenet matolta. Huomaan, että vähän matkan päässä mummi rapsuttaa rikkaruohoja ja ukki laskee lapsukaisen kanssa käpylehmiä. Aika ei olekaan lakannut olemasta.

Hellejoogaa mummilan puutarhassa

On sunnuntai-iltapäivä. Lämpömittari näyttää +26 astetta ja ilma on kuin lehmän henkäys; kostean kuuma. Tassuttelen takapihalle joogamaton kanssa ja tähystän varjoisaa paikkaa kukkivasta puutarhasta. Löydänkin juuri sopivan nurkkauksen, jossa suuri pihamänty, koivu ja kuusi levittävät ihanaa varjoaan kuumaan iltapäivään. Levitän maton paksulle nurmikolle ja käyn makaamaan selälleni. Yllä näkyy sininen taivas ja pari pientä pilvenlonkaretta. On niin kuuma, että edes kärpäset eivät jaksa surista. Suljen silmät ja hengitän sisään kostean puutarhan kukkaisaa tuoksua. Päiväunet tekisivät terää. Pötköttelen aikani selälläni, nautin hetkestä tekemättä yhtään mitään.

Pikku hiljaa lähden kuitenkin kohti harjoitusta ja annan katseen levätä korkeassa pensasaidassa ja kukkaistutuksissa, nautin tuulen suhinasta koivun lehdissä ja leppoisasta tuulenvireestä iholla. Kyllä kesä on ihanaa aikaa! Lähellä sirittää sirkka, käsivarrella vaeltaa pikku önniäinen. Puutarhajooga terästää näköjään aisteja ja hellii väriloistollaan sitä, joka ehtii pysähtyä ja katsella ympärilleen. Pitkän joogan jälkeen istun rauhassa, katselen rönsyilevää puutarhaa. Luonto on rehevimmillään. Nousen, siirrän pienen etanan pois matoltani, kierrän pihan nurkasta nurkkaan ja painan mieleeni tämän hetken, kaartuvan päärynäpuun oksan ja suklaakirsikan tummat marjat harson alla. Silmä lepää ja mieli kiittää. Teeaika.

Puistojoogaa lehväkaton alla

Sadekuuro yllätti ja hilpaisimme suojaan puiden alle.

Vehreä puisto tuuditti joogaajat rauhaisaan tunnelmaan sadekuurosta huolimatta.

Kuule metsä, zen metsä

Metsässä ihminen saavuttaa joogan tilan aivan luonnostaan, ilman erityisiä liikkeitä tai hengitysharjoituksia. Mustikanpoimija hengittää sisäänsä tuoretta metsän tuoksua, kyykkii, tekee tasapainoharjoituksia, sivutaivutuksia ja kiertoja kurottaessaan vielä seuraavaa mustikanvarpua. Mieli lepää, sormet työskentelevät. Aivot ovat lakanneet pukkaamasta jatkuvaa sisäisen puheen virtaa. Hyttysvoiteelta tuoksuva poimija hengähtää, antaa itselleen tilaa metsän keskellä. Ei tarvitse puhua kenenkään kanssa eikä käydä sisäistä dialogia, ei suunnitella kauppalistaa tai seuraavan viikon menoja. Ajatus liikkuu vain mustikanvarvusta seuraavaan varpuun ja taas seuraavaan mättääseen. Välillä suoristetaan selkää, venytellään, katsotaan ehkä kauempana olevaa komeaa sammalpeitteistä kiveä, ajatuksissa käy syksyinen eväsretki samaisen kiven kupeessa. Vihreä metsä ja kaikki sen elementit saavat ihmisen pysähtymään, rauhoittumaan ja eheytymään. Olen juuri tässä ja nyt. Hymyilyttää sisään- ja ulospäin.

Jostain puiden takaa alkaa kuulua iloista kiljahtelua, tunnistan sen oman pikku taaperoni ääneksi. Hetken kuluttua viereeni tupsahtavat isä ja lapsukainen. Olemme läsnä keskellä metsää, pieni perhe: isäntä poimii metsämansikoita ja katsastaa mahdollisia kantarelleja, lähes puolitoistavuotias tytär istuu mustikanvarpujen keskellä kurahousuissa ja pistelee suuhunsa pulleita sinimarjoja. Minä kyykin parin metrin päässä ja nautin metsäilystä. Mietimme yhdessä sanaa "metsästys". Mistä sana on tullut? Jos voi hirvestää, linnustaa, marjastaa, kalastaa, mutta ei karhustaa...  Pitäisikö siis kalastaminen olla järvestämistä? Sanojen etymologiaa pohtiessa marjakipponi on täyttynyt reunojaan myöten. Annan katseen vielä viipyä metsän pehmeässä vihreydessä ennen kuin käännän polkupyörän kotia ja arkijoogaa kohti.

Aqua Yogaa

Kyseessä ei ole trendikäs joogamuoto lähes 40-asteisessa kahluualtaassa, vaan ehtaa hathajoogaa sateisessa Kupittaanpuistossa puoli kahdeksalta maanantaiaamuna.

Pyöräilin kotiin aamujoogan jälkeen tippa nenänpäästä roikkuen, mutta riemukas hymy huulilla ja pilke silmäkulmassa. Lähdin puistojoogaamaan positiivisin mielin, vaikka säätiedotus uhkasikin aamukuudelta mörkömäisellä saderintamalla. Ajattelin, että saadaanpahan pieni kesäseikkailu jos oikein tulee sadetta niskaan! Nyt istun sohvalla höyryävän kuuma kookostee vieressäni ja katselen ikkunasta harmaata taivasta. 

Joogasimme tänään vanhojen puiden muodostaman lehväkaton alla sateen ropistessa korkealla latvuksissa. Ylös katsoessa näkyi vihreitä suuria lehtiä ja siellä täällä pala taivasta. Puiden muodostaman katoksen ulkopuolella satoi kaatamalla ja me vain joogasimme tyytyväisinä silmät suljettuina, vaikka välillä lehtien välistä putoili tippa jos toinenkin. Ihanan tunnelmallista! Ohikulkijat katsoivat kummissaan joogaavaa joukkoamme... Lopettelimme tunnin hieman etuajassa, kun olosuhteet alkoivat muuttua liian kosteiksi. Ennen lähtöä hengittelimme kuitenkin aivan rauhassa ulos huolet ja murheet ja sisään positiivisia, lempeitä ajatuksia. Sateisen ja kolean aamujoogan jälkeen on kyllä voittajafiilis!

Hellejoogaa heinäkuussa

Heinäkuun puistojooga lähti käyntiin miltei trooppisissa merkeissä. Erään osallistujan mukaan oli ihanaa joogata ilman mattoa, suoraan raikkaan viileällä nurmikolla. Kostean kuumassa ilmassa onkin hyvä tehdä rauhallista harjoitusta ja kuunnella omaa oloa. Jatkossa kannattaa ottaa mukaan aurinkovoide ja vesipullo.

Jos säät suosivat, maanantaina 9.7. pidämme toisen tutustumiskerran, eli jos tuot kaverisi joogaamaan, pääsette kaksi yhden hinnalla (2 hlöä / 5 €). Tervetuloa!

Mikä ihmeen Suvanto?

Mikä ihmeen Suvanto?

Suvanto on leveä ja syvä kohta joessa. Suvannossa vesi liikkuu muuta jokea hitaammin, sillä leveässä uomassa vedelle on enemmän tilaa, eikä joki laske paljonkaan suvannon kohdalla. Termi suvanto esiintyy myös elektronisen musiikin yhteydessä kohtana, jolloin kappale niin sanotusti rauhoittuu.

Miksi juuri Suvanto?

Suvannossa voi pysähtyä. Suvantoon voi tulla ottamaan aikaa ja tilaa itselleen ja olla samalla virtaavassa tilassa, kuin joessa, jossa vesi soljuu ympärillä viileänä ja rauhallisena.

Mitä on Suvantojooga?

Suvantojooga on itsensä kuuntelua ja hoitamista lempeän hathajoogan avulla. Suvantojoogan aikana voi levähtää ja antaa mielen liikkeiden tyyntyä. Asanaan voi jäädä hengähtämään ja rauhoittumaan. Tavoitteena ei ole täydellinen asana, vaan hellittävä sisäinen asenne ja hyvä olo, rauhoittava joogan tilan kokeminen. Suvantojooga sopii kaikille, niin ensikertalaisille kuin pidempään jooganneillekin.

Pähkinänkuoressa: 

• Kuuntele kehoasi ja sen viestejä. Kunnioita omia rajojasi. 
• Älä pakota kehoa. Tee se, mikä sinusta tuntuu hyvältä juuri tänään. Älä tee enempää, mutta älä myöskään vähempää. 
• Tee harjoitukset oman hengityksesi tahdissa. Kun hengitys rauhoittuu, keho rentoutuu. Ja kun keho rentoutuu, myös mieli tyyntyy. Jätä suorittaminen ja vertailu. Päästä irti tekemisestä ja anna vaan mennä. Hengitä, hellitä ja nauti hetkestä.

Suvannon vinkki sadepäivän varalle

Sadepäivänäkin on mahdollista joogata raikkaassa ulkoilmassa. Avaa parvekkeen tai takapihan ovi, aseta joogamatto, räsymatto tai muu mukava alusta oven eteen tai lähistölle ja anna ihanan hapekkaan ilman tulvia sisään. Ummista silmät, hengitä syvään, hymyile. Tee muutamia liikkeitä ja asanoita, joista erityisesti pidät. Ei ole väliä teetkö vartin, puoli tuntia vai tunnin. Ota aikaa itsellesi. Jää harjoituksen lopuksi alustalle pötköttelemään. Laita villasukat jalkaan ja lämmin viltti yllesi, niin voit rentoutua rauhassa. Eikä haittaa mitään, jos otat samalla pienet nokkaunet.

Samaan tarkoitukseen käy esimerkiksi katettu terassi, viileä kuisti tai yksinkertaisesti avattu ikkuna. Anna keuhkojen täyttyä raikkaalla ilmalla, tee avaavia liikkeitä, kuuntele sateen ropinaa ja lataudu luonnon rehevällä voimalla. Sateen aikana ja sen jälkeen hengitysilman negatiiviset ionit matkaavat kehkojesi sopukoihin ja tuulettavat koko olemuksesi uudeksi. Olo on raikas ja mieli hyvä.
Lopuksi keitä kuppi kuumaa teetä ja nauti vilttiin kääriytyneenä!

Vilpoista aamujoogaa

Juhannus on vietetty ja jälleen alkoi uusi viikko. Aamujoogasimme tänään vilpoisen raikkaissa tunnelmissa, mittari näytti aamulla +12c. Päälle sai pukea villasukat ja fleecetakin, ettei kylmä päässyt puraisemaan. Pitkiä kalsareita ei sentään tarvittu! Vilpoisasta ja harmaan tuulisesta kelistä huolimatta paikalle ilmeistyi mukava joukko joogaajia ja harjoituksen edetessä saimme itsemme sopivan lämpimiksi. Voimme siis todeta, että ulkoilmajooga ei vaadi täydellisen kaunista ja kuumaa kesäsäätä. Harmaalla ja viileällä ilmalla on mukava ummistaa silmät, keskittyä sisäisiin maisemiin ja antaa varpaiden hymyillä paksuissa villasukissa läpi harjoituksen. Kotiin tai töihin päästessä keitetään kuppi kuumaa teetä ja odotellaan iltapäivän sateita tyytyväisenä siihen, että päivä ja viikko ovat lähteneet hienosti liikkeelle ja että on saanut itsensä aikaisin ylös sängystä ja joogamatolle. Sitten saa sadekin tulla kukkien ja ruohonkorsien iloksi!

Säiden salliessa keskiviikon iltapäiväjoogan harjoituksessa keskitytään hitaisiin, rentouttaviin liikkeisiin ja ollaan tietoisesti läsnä jokaisessa hengityksessä, liikkeessä ja asanassa. Tervetuloa rentoutumaan!

Suvannon juhannusvinkki

Joogaa ulkona.
Alustaksi käy räsymatto, retkipatja, pyyhe, huopa...
Joogaa laiturilla, takapihalla, rannalla, metsässä, lenkkipolulla...

Sulje silmät, nauti luonnon äänistä ja tuoksuista, auringosta ja tuulesta iholla. Käänny kohti aurinkoa ja varsinkin taaksetaivutusten aikana kohdista huomiosi pallean tienoille, omaan aurinkokeskukseesi eli solar plexukseen. Voit kuvitella taaksetaivutuksessa, miten aurinkokeskuksesi hehkuu keskikesän auringon lailla ja tuo sinulle uutta virtaa ja energiaa koko kesäksi.

Joogaa vaikka vartti, tee makoisimmat suosikkiliikkeesi ja asentosi.
Ja ota rennosti! Kaunista juhannusta!

terveisin Maisa

Valon ja Tulen joogalla kohti juhannusta

Kesäpäivänseisauksen ja juhannuksen kunniaksi teimme tänään "Valon ja Tulen joogaharjoituksen", jossa tasapainotimme ja energisoimme omaa aurinkokeskustamme upean sinisen taivaan alla ja kuuman auringon paisteessa. Tästä on hyvä lähteä juhannuksen viettoon.
Kiitokset kaikille osallistujille! Nauttikaamme kauniista, valoisasta keskikesän juhlasta!

Ensi viikolla jatkamme normaaliin tapaan maanantaina aamujoogalla ja keskiviikkona iltapäiväjoogalla, jos säät meitä suosivat.

Iltapäiväjoogassa väkeä piisasi nurmikon täydeltä

Iltapäiväjoogassa oli tänään mahtava määrä osallistujia ja ope hämmennyksissään sönkötti perhospaidassaan sekavia. Saimme ohikulkijoilta monia kiinnostuneita katseita ja nautimme hitaasta, rauhallisesta harjoituksesta kuuman ja kesäisen ilta-auringon paisteessa. Suurkiitokset kaikille osallistujille!
Ensi viikolla on kesäpäivänseisaus, juhannus ja vuoden valoisin aika, joten jos säät meitä suosivat, teemme keskiviikkona valon ja tulen joogaa, aurinkotervehdyksiä ym. harjoituksia, joilla lataamme itseemme keskikesän auringon upeaa energiaa. Tervetuloa mukaan!

Maanantaiaamun joogalla iloa uuteen viikkoon

Aamuinen jooga kasteenraikkaassa puistossa alkoi tänään maanantaina klo 7.30. Paikalla oli mukavan runsaslukuisena aamuvirkkuja joogeja aloittamassa viikkoaan joogamatolla. Sää oli mahtava, aurinko lämmitti kasvoja ja selkiä, taivas oli täysin pilvetön ja sininen. Nurmikko oli viileän raikas ja kaste kimalteli vielä ruohonkorsisssa.
Aistiharjoituksen myötä lähdimme availemaan kehoamme ja mieltämme erilaisten seisten tehtävien taivutusten ja kiertojen avulla. Tasapainoharjoituksiin saimme pientä lisähaastetta epätasaisesta alustasta ja varsinkin puu-asanassa tuntui, että ojennuimme ja kasvoimme täyteen mittaamme kohti sinistä taivasta ja juuret puolestaan upposivat syvälle mehevään multaan. Kissasarjoista laajensimme liikkeitä cobraan, venyttelevään sekä seisovaan koiraan dynaamisin ja staattisin asennoin. Venyttelyjen kautta lopettelimme harjoituksen savasanassa, täydellisen rentoutumisen asennossa, kuunnellen tyyntä aamua ja linnunlaulua.

Seuraava puistojooga keskiviikkona 13.6. klo 17.30, sääukko lupailee aurinkoista ja lämmintä keliä. Mukaan 5 € mielellään tasarahana, voit myös ostaa paikan päältä Puistojoogalipukkeita, niin ei tarvitse kanniskella käteistä. Tervetuloa!

Puistojooga starttasi raikkaan kesäisessä säässä

Ensimmäinen puistojooga sujui leppoisan aurinkoisissa merkeissä. Alkurentoutuksen aikana suuri lokki pistäytyi tervehtimässä meitä pysähtymällä juuri joogaajien yläpuolelle, viipyi siinä hetken ja kaarsi sitten kirkuen pois. Tällä ensimmäisellä tunnilla teimme mm. niskaharjoitteita, avaavan tasapainoharjoituksen, ujjayi-hengitysharjoituksen, kiertoja seisten sekä selinmakuulla, silta-harjoituksen... Päätimme joogan pieneen aistimeditaatioon rumpuryhmän päristellessä komeasti viereisellä nurmikentällä. Kiitos kaikille osallistujille ja tervetuloa uudelleen!

Maanantaina energisoivaa joogaa aamuvirkuille klo 7.30 jos sää sallii. Tarkista tilanne Google-kalenterista tai Facebookista. Muistathan, että maanantain jooga on yhä ilmainen tutustumiskerta!

TULE TUTUSTUMAAN PUISTOJOOGAAN ILMAISEKSI ENSIMMÄISEN VIIKON AJAN

Kesäkuu on ovella ja puistojooga alkaa ma 4.6. klo 7.30 - 8.30 Kupittaanpuiston Lintulammen ja Paviljongin välisellä nurmikentällä. Saavuthan ajoissa paikalle.

Huom! Sateen sattuessa tuntia ei pidetä. Kaksi ensimmäistä toteutunutta joogatuntia ovat ilmaiset tutustumiskerrat.

Hinta: 5 €. Varaa mielellään tasaraha.
Ohjaaja: Maisa Suominen, puh. 040-966 4478