Sisäistymisen sinistä aikaa

Suvanto Joogan puolesta kaunis kiitos ja kumarrus kaikille syksyn joogaharjoituksiin osallistuneille! Nyt nautitaan hiljalleen maahan leijailevista lumihiutaleista, kynttilöistä ja pimeistä illoista. 

Lapissa kaamos on sisäistymisen aikaa, jolloin voi hyvällä omalla tunnolla kääntyä tutkiskelemaan omia sisäisiä tuntemuksiaan ja kerrata mitä kuluneen vuoden aikana tulikaan tehtyä. Kaamos ja siniset hetket antavat mahdollisuuden olla hiljaa itsensä kanssa, tuumailla tulevaa ja keskittyä hyvään oloon ja pötköttelyyn torkkupeiton alla. Hyvä ja kirja ja kupillinen kuumaa teetä sinisestä Taika -kupista lisää ripauksen taikaa tähän hetkeen. Pötköttelyn ohessa voi vetää pitkät mummon kutomat villasukat jalkaan ja nousta tekemään pari hyvää venytystä.

Tämän syksyn viimeisellä joogatunnilla kyseltiin miten koostaa mukava vartin pituinen kotijoogaohjelma. Haastavan asiasta tekee se, että jokainen meistä tarvitsee eri asioita eri aikaan. Voin kuitenkin antaa yhdeksi ehdotukseksi oman kotijoogaohjelmani, jota teen uskollisesti yhä uudelleen ja uudelleen. Miksikö? No kun se vaan tuntuu jotenkin niin sopivalta. Tietenkin välillä vaihtelen asentoja ja niiden paikkaa, mutta palaan silti säännöllisesti tähän perussarjaan.

Aloitan harjoitukseni yleensä seisten, esimerkiksi ulkoilun jälkeen en kaipaa alkurentoutusta tai sen suurempaa virittäytymistä. Teen aluksi varovaisia eteen- ja taaksetaivutuksia aivan hitaasti, jotta selkäranka ehtii tottua liikkeeseen. Kädet seuraavat mukana, alhaalla rennosti roikkuen ja ylhäällä vartalon jatkeena. Muutan sitten liikettä niin, että kädet ovat ristissä selän takana. Jatkan taakse- ja eteentaivutuksia. Rintakehä aukeaa vähitellen. Hengitys seuraa koko ajan mukana omaa luonnollista rytmiään. Sitten tulee kylkivenytysten vuoro. Kädet voivat olla ristissä selän takana tai esim. ylhäällä pään yläpuolella. Eri kerroilla teen eri variaatioita, voit itse kokeilla mikä sinusta tuntuu parhaalta. Sivuvenytysten jälkeen teen joitakin ylävartalon kiertoja.

Yleensä tämän jälkeen istuudun rauhassa alas, teen eteentaivutuksen jalat yhdessä (paschimottanasana), viivyn siinä oman aikani ja sen jälkeen teen eteentaivutukset toinen jalkapohja taivutettuna toista sisäreittä vasten (janushirasana). Näiden jälkeen tuntuu yleensä tarpeelliselta tehdä kierto istuen, esim. timantti-istunnassa kierryn vasemmalle ja oikea käsi asettuu vasemman reiden päälle, vasen käsivarsi kiertyy selän taakse ja lepää oikealla vyötärön kohdalla. Sama toisin päin pariin kertaan. Kierron jälkeen on ihana jäädä lepäämään simpukkaan.

Simpukasta käyn varovasti selinmakuulle ja asettelen hyvin selän alustalle. Tämän jälkeen teen auran ja hartiaseisonnan ja viivyn niissä sopivan pituisen ajan. Kompensaatioksi käy matsyasana (eli kala, alla kuvassa "Fish Posture"), jonka jälkeen annan vielä polvien kallistua omalla painollaan puolelta toiselle joitakin kertoja ja jään kiertoon lepäämään hetkeksi. Kiertojen jälkeen tunnustelen oloa aivan rauhassa savasanassa eli täydellisen rentoutumisen asennossa.

Kun olen viipynyt joitakin minuutteja, nousen rauhassa istumaan omaan hyvään istuma-asentooni. Taitan tyynyn pönkäksi takamuksen alle, jotta saan selän hyvin ojentumaan ja asennon silti pysymään rentona. Kääräisen viltin hartioille ja istun omassa mietintä-tiipiissäni silmät suljettuina niin pitkään kuin jaksan tai maltan. Välillä istuma-asento muuntuu meditaatioksi, jolloin taas asennosta ei millään malttaisi lähteä pois. Kun sitten jossain kohtaa olen valmis, nousen ylös, teen namaste-tervehdyksen ja lähden keittämään teetä.

Tässä siis yksi ehdotus lyhyelle joogaohjelmalle, jota voi tehdä kotona. Siitä voi jättää osia pois tai korvata muilla hyväksi kokemillasi joogaliikkeillä tai -asennoilla. Pikku hiljaa kokeilun myötä muotoutuu varmasti myös oma ohjelma, joka vastaa juuri sinun tarpeitasi.

Sininen hetki on juuri sopivasti saapunut ikkunan taakse. Naapurin mummon omenapuut piirtyvät mustina vasten tummenevaa taivasta. On aika sytyttää kynttilöitä ja lurauttaa pianolla pieni laulu. Vaikka joululaulu!

Oivalluksia Nro 1

Oivallus on hyväksi koettu ja testattu joogavinkki, jota jokainen joogaaja voi kokeilla itse tykönänsä ja/tai joogaryhmässä.

Ensimmäinen Oivallus: Älä kiirehdi.

Kuvitelkaamme, että olet jo tehnyt hyvän alkurentoutuksen tai virittäytymisen, jonka aikana virität kehosi, hengityksesi ja mielesi joogaharjoitusta varten. Olet tehnyt myös alkuvenytyksiä ja olet jossain vaiheessa tämän kertaista harjoitustasi.

Asettaudu rauhassa seuraavan liikkeen tai asanan alkuasentoon. Älä kiirehdi. Käytä asettautumiseen tarvittava aika ja tee se tiedostaen mihin ja miten esimerkiksi selkä asettuu, pitääkö asentoa korjata, ovatko jalat sopivasti lantion levyydellä toisistaan, entä kantapäät, kädet, niska jne.

Kun olet alkusennossa, ota yhteys hengitykseesi ja hengitä kerran tai pari sisään ja ulos. Näin valmistelet hyvää liikkeeseen tai asanaan lähtemistä ja kehosi, hengityksesi ja mielesi ehtivät valmistautua tulevaan. Ne asettautuvat odottavaan tilaan, josta on hyvä lähteä kohti liikettä tai asanaa.

Tee sitten käsillä oleva liike tai asana rauhassa ja kiirehtimättä. Kuuntele kehoasi ja sen tuntemuksia. Voit tutkia missä liike tuntuu? Missä venytys tuntuu? Miltä se tuntuu? Älä tee liikaa äläkä liian vähän, vaan juuri sopivasti tälle joogakerralle. Mistä sitten tiedän kuinka paljon on sopivasti? Vain kuuntelemalla itseäsi. Vähitellen joogaharrastuksen edetessä opit ottamaan vastaan yhä hienovaraisempia viestejä, jotka kyllä kertovat mikä on tänään itsellesi hyväksi, mikä on liikaa, liian vähän ja tarpeeksi. Jos tuntuu, että vielä tekisi mieli tehdä yhden kerran tai pari, niin tee. Ja kun tuntuu, että nyt riittää, niin silloin anna itsellesi lupa lopettaa liike, antaa sen pikku hiljaa hiipua tai valmistautua asanasta paluuseen. Muista myös paluussa: Älä kiirehdi. Joogassa kun ei ole mihinkään kiire. Kun maltat joogata kiireettä, harjoituksen vaikutukset tuntuvat kehon, hengityksen ja mielen tasolla moninkertaisina. 

Takaisin siis paluuseen; ota oma aikasi varsinkin staattisesta eli liikkumattomasta asanasta paluuseen. Hengitys auttaa jälleen. Palaa kohti alkuasentoa rauhassa, sisään- ja uloshengitysten saattelemana. Ja kun omana aikanasi palaat alkuasentoon, jää viipymään siihen, mielellään silmät suljettuina. Tunnustele kehon olotilaa. Havainnoi hengitystä. Tarkkaa mieltäsi. Tauon aikana tekemäsi liikkeen tai asanan vaikutukset pääsevät oikeuksiinsa ja lisäksi tauko uudistaa, tekee jälleen tilaa uudelle harjoitukselle. Anna siis kehon, hengityksen ja mielen nauttia rauhassa tauosta ennen kuin lähdet kohti uutta liikettä, liikesarjaa tai asanaa. Älä syöksy suin päin. Älä kiirehdi.

Eli lyhyesti: asettaudu alkuasentoon - pidä tauko ja hengitä.

Lähde liikkeeseen tai kohti asanaa - hengitä omaan rytmiisi.

Tee liikettä sopivan verran tai jää viipymään asanaan itsellesi sopivaksi ajaksi.

Palaa rauhassa ja harkitusti alkuasentoon hengityksen saattelemana.

Jää paikoillesi ottamaan vastaan harjoituksen vaikutuksia - tunnustele oloasi.

Ja sitten ei kun kokeilemaan!

Pranakävelyllä

Aamu alkaa sillä, että vien lapsen puistotätipuistoon.

Siitä alkaa vapaus! Liikunnan ilo! Tossu nousee iloisesti ja matka taittuu reippain askelin. Lämpö tulvahtaa käsiin ja puna nousee poskille. Reipas lenkki ihanan raikkaassa marraskuun ilmassa saa veren kiertämään, aineenvaihdunnan liikkeelle ja mielen kevyeksi. Jossain vaiheessa lenkkiä huomaan, miten tasaiseen tahtiin askel vaihtuu; vasen - oikea - vasen - oikea, ilman sen suurempaa eforttia. Liike tuntuu vahvana alaraajoissa. Jooga ulottuu näin myös lenkille, joka huomaamattani on muuttunut meditatiiviseksi reippailuksi. Päässä ei pyöri mitään erityisiä ajatuksia, mieli on tyynen levollinen ja samaan aikaan seesteisen pirteä, keuhkot tuulettuvat, olo on hyvä ja tasapainoinen. Hymyilyttää.

Olen täysin läsnä siinä mitä olen tekemässä ja samalla nautin siitä, että kehoni on liikkeessä, elossa. Raajat toimivat ilman, että sitä pitää ajatella, silmä lepää maisemissa, pihojaan rapsuttavissa haravoijissa, mansardikattoisissa piparkakkutaloissa Nummen kaupunginosassa.

Tätä on jooga. Keho, hengitys ja mieli ovat lähentyneet toisiaan, seuraavat toistensa rytmejä. Aistit ovat yhtä aikaa levossa ja valppaina. Joogan tilassa ollaan läsnä, erilaisessa tilassa kuin arkisissa puuhissamme. Ollaan tietoisesti tässä ja nyt, havainnoiden ympäristöä, tietynlaisessa omassa tilassa - olisiko se sitten se kuuluisa flow.

Lenkillä flow-tilan voi totisesti tuntea. Endorfiinit ryöpsähtävät ja tuovat tullessaan täydellisen hyvän olon. Pysähdyn hetkeksi, teen pari asanaa ja hyvää venytystä kuunnellen kehoni tarpeita ja viestejä. Eteentaivutuksessa veri humisee päässä, kädet on korkealla ilmassa ja takin sisään puhaltaa viilentävä syksyinen tuuli. Olo on kerrassaan mahtava.

Tassuttelen lopun matkaa rauhassa, tunnustelen olotilaa ja nautin väriloistosta, hyvän lenkin jälkimainingeista... ja haaveilen kuumasta saunasta.
Puistotätipuistossa iloinen pikkutipu juoksee äitiä vastaan.