Kesä käy kohti loppuaan

Huomisen ilma näyttää sateiselta, eli tämän kesän puistojoogat taitavat olla tässä. 
Suurkiitos ja kumarrus kaikille Suvannon Puistojoogaan osallistuneille!

Puistojooga saa jatkoaikaa syyskuussa, jos ilmat ovat vielä suotuisat. Seuraa Suvannon facebook-sivua ja kalenteria. 

”Ensin kehon liikkumattomuus asanassa, sitten hengityksen liikkumattomuus sisään- ja uloshengitysten välissä, sitten mielen liikkumattomuus: rauha.”

Eläimellistä menoa

Eilisessä iltapäiväjoogassa teimme asanasarjan, jossa erilaiset eläinasanat seurasivat toisiaan. Monilla jooga-asanoillahan on eläinten ja kasvien nimiä, joten halusin koota harjoituksen, jonka teemana olisi eläimet, niiden liikkeet ja tietynlainen energia, jota jokainen eläin kantaa mukanaan.

Perinteisesti monilla heimoilla tai kyläyhteisöillä on ollut oma toteemieläin, joka on suojellut koko kylää ja sen asukkaita. Eläintä ja sen henkeä on pidetty pyhänä. Nykyäänkin monilla on erityinen suhde johonkin tai joihinkin eläimiin ja ne voidaan kokea omana voimaeläimenä tai henkioppaana. Monet meistä saattavat myös huomata, että jokin tietty eläin tulee usein vastaan lenkkipolulla, metsässä, puutarhassa tai vaellusreissulla, mutta eläimeen ei välttämättä liity minkäänlaisia henkisiä asioita tai uskomuksia. Jotkut törmäävät oravaan, toiset kettuun, jänikseen, sammakkoon, majavaan tai ehkä haukkaan, palokärkeen jne. Nykypäivän kaupungistuneita ihmisiä hymyilyttää, kun näkee luonnonvaraisia eläimiä omassa ympäristössään, ja kukapa ei pysähtyisi katselemaan puunrungolla vilistävää oravaa tai kaarnaa naputtelevaa tikkaa. Luonnosta erkaantunut ihminen voisi myös silloin tällöin hiljentyä, yrittää todella tuntea miltä tuntuu olla vaikkapa maamyyrä, ja näin kokea yhteys sekä myötätuntoa kaikkia niitä eläimiä kohtaan, joiden kanssa jaamme elämän täällä maapallolla.

Lähdimme siis harjoitukseen kukin omine eläinajatuksinemme ja -kokemuksinemme ja tunnustelimme ensimmäisenä pieni toukka -sarjaa. Siirryimme sammakko-liikkeen kautta kohti seisoma-asentoa ja pitkää lintusarjaa, jossa saattoi päästä joutsenen, haukan, kotkan, käen tai minkä tahansa muun linnun matkassa liitelemään ja fiilistelemään siipien suhinaa tuulessa. Laskeuduimme sitten kameli-asanaan, ja siirryimme kissan ja tiikerin kautta alaspäin katsovaan koiraan, jossa pääsi kokeilemaan mm. suden, kojootin, supikoiran, ketun tai hyeenan olemusta. Käärmeen energiaa tunnustelimme parissa eri cobrassa, ja heinäsirkan jälkeen hiljennyimme hetkeksi pienen jäniksen asentoon ja simpukkaan. Päätimme harjoituksen selinmakuulla rauhoittavaan perhoshengitykseen.

Eläinasanoita on paljon muitakin, mutta yhteen harjoitukseen niitä ei kannata kaikkia tunkea. Tunnetuimpia eläinasentoja taitavat olla kala, lehmänpää, delfiini, apina, kyyhky, riikinkukko, lisko ja krokotiili, unohtamatta leijonaa, venyttelevää koiraa ja ylöspäin katsovaa koiraa. Osa näistä asanoista vaatii todella hyvää kehonhallintaa, lihaskuntoa ja venyvyyttä ja niitä kannattaakin harjoitella ohjatusti jooganopettajan avustuksella. Näiden klassisten jooga-asanoiden lisäksi voi tietenkin itsekin kokeilla omia eläinliikkeitä ja venytyksiä, jos ne tuntuvat hyviltä. Muistetaan kuitenkin pitää maltti matkassa, ettei paikat venähdä esim. kokeiltaessa jättiboaa tai pythonia! Mielikuvitus lentämään ja kohti asanaa!

Yogi Marjoja

Olen tämän kesän aikana tehnyt epätieteellistä tutkimusta marjastuksen joogavaikutuksista kehoomme ja mieleemme. Marjajooga alkoi mansikkamaalla, jossa kyykkyasento oli tavanomaisin asento. Se harjoitti tasapainoa, venytti pohjelihaksia ja jalkapohjia, varpaita sekä tietenkin selkää. Mansikkamaalla joogaaja pääsee helpolla; puolessa tunnissa iso ämpäri täyttyy ja marjojen perkaaminenkin sujuu suhteellisen sukkelaan.

Marjajoogan toinen tutkimuskohde oli mustikkametsä. Siellä joogaaja teki aivan luonnostaan kyykkyasennossa pitkiä venytyksiä ja kiertoja ylettyäkseen kaikkiin ympärillään oleviin mustikanvarpuihin. Mansikkajoogaan verrattuna mustikkajooga on huomattavasti raskaampaa, sillä pienten marjojen keräämiseen kuluu runsaasti aikaa, poimi sitten käsin tahi poimurilla. Käsin poimittujen marjojen perkaamiseen meni tosin vain pari minuuttia, kun taas poimurila roskaa tuli suuret määrät. Mustikkametsässä mieli lepäsi puiden suhinassa ja raikkaan metsäisessä tuoksussa.

Kolmantena tutkimuskohteena ovat mustaherukat, joiden poimiminen on mukavaa ja rentouttavaa puuhaa. Herukkajoogassa harjoittaja voi valinnaisesti kyykkiä, istua jakkaralla tai seistä. Käsivarret saavat hyvää harjoitusta, kun toisella kädellä nostelee oksia ja toisella kurkkii oksien ja lehtien alle. Selkä ja kyljet vahvistuvat. Poimin ensimmäisellä kierroksella vain suurimmat möllykät ja jätin pienet vielä kypsymään, joten herukkajoogaa saa yhä harrastaa useampaan otteeseen ennen kuin pensaat on poimittu tyhjiksi. Perkaamista ei ole lainkaan, marjat vain suoraan pakkaseen tai suuhun.

Mutta sitten tuli murheenkryyni! Vadelmajooga. Hathajoogaan tottuneena luulin eksyneeni astangatunnille. Vadelmajoogaaja joutuu taivuttelemaan itseään mitä eriskummallisimpiin asentoihin, jotta ylettyisi keskellä puskia kasvaviin marjoihin. Tiellä on tukiaitaa, tukiverkkoa, harsoja ja yhteen kasvaneita marjapensaita, kukkaistutuksia sun muuta estettä. Piikikkäät oksat tarrautuvat lujasti kiinni hiuksiin ja marjoja saa ujuttaa hankalista paikoista astiaa kohti. Tältäkö tuntuu, kun menee ensimmäistä kertaa haastavalle joogatunnille? Takki vadelmamehussa ja käsivarret naarmuilla mietin vadelmajoogaa ja päätin, että seuraavan kerran vadelmia syödessäni muistan arvostaa poimijan akrobaattista panosta. Illalla uni tuli ilman odottelua.

Onneksi tänä kesänä ei tarvitse tyrnijoogata, sillä se on muistaakseni vielä haastavampaa kuin vadelmajooga. Pieniä marjoja kasvaa sekä alhaalla maan rajassa, että ylhäällä parin metrin korkeudessa. Oksissa on pieniä viheliäitä piikkejä ja marjoihin pitää tarttua tarkalla otteella, ei kuitenkaan liian kovaa, sillä silloin ne litsahtavat. Tietenkin tyrnijooga on erittäin palkitsevaa, sillä siinä kiittää koko keho, ensin ruumiillisesta työstä, sitten kultamarjojen mahtavasta vitamiiniannoksesta.

Vielä vuoroaan odottaa karviaisjooga. Odotan sitä ihan iloisin mielin, vaikka piikkien joukosta marjoja saakin kalastella varoen ja valikoiden, ja lisäksi perkuupuuhissa kuluu oma tovinsa kantoja leikellen. 

Marjajoogatutkimuksen tuloksia: se hidastaa ihmisen kuuntelemaan luonnon rytmiä. Pensaan ääressä kyykkiessä ovat läsnä joogan tarkkaavaisuus, levollinen hengitys, keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan. Marjajoogaaja saa olla aivan keskenään itsensä kanssa, antaa ajatusten tulla ja mennä kiinnittämättä niihin sen enempää huomiota. Kyykkimistä ja venyttelyä seuraa haukotus ja raukea katse metsään, yli mansikkapellon, ympäri puutarhaa. Marjajoogaaja on tietoisesti läsnä. Talvella marjajoogi ottaa pakastimesta esiin kesän ihanaa satoa, muistelee kesää hymy huulilla ja maistelee suu makeana marjarahkaa, pirtelöä, piirakkaa ja muita herkkuja.

Aurinko armas kuivas satehen

Olipa ilo herätä aurinkoiseen maanantaiaamuun ja pyöräillä puistojoogaamaan. Paikalla oli tänään lisäksi iso joukko aamuvirkkuja joogaajia ja yksi koirajoogikin! Kaunis sininen taivas, ei sadepilviä mailla halmeilla. Ammensimme virtaa alkavaan viikkoon hitaasta ja rauhallisesta harjoituksesta.
Toivottavasti ilmat pysyvät elokuun ajan yhtä kauniina kuin tänään. Vielä ehtii mukaan!

Uusimmassa Aamuset-lehdessä julkaistun puistojoogajutun "Aamutuulessa asanaan" voit käydä lukemassa tästä.

Tietoista hidasta takapihajoogaa

Uusi kesäinen päivä on jälleen alkamassa. Aamiaisen jälkeen nappaan varvastossut jalkaan, otan tyhjän kannun mukaan ja suuntaan kohti mustaherukkapensaita. Nurmikko on kasteinen ja varpaani kastuu nurmikon poikki astellessa. Ensimmäisen herukkapensaan luona lasken kannun alas ja alan poimia rauhassa ja keskittyen vain suurimpia mustia marjoja, pienet saavat jäädä vielä kypsymään. Istun hiljaa marjapuskan takana auringon lämmittäessä selkää. Herukkapensaiden vieressä lirisee pieni puro ja puron ylitse kulkee silta. Tänä aamuna sillalla loikoilee viisi sisiliskonpoikasta. Keskeytän poimimisen hetkeksi ja ihailen vikkeliä otuksia. Yksi niistä suostuu tulemaan kädelleni ja saan myös silittää sitä. Läheltä katsottuna sen pienet keuhkot laajenevat ja supistuvat nopeaan tahtiin ja kielikin vilahtaa liskomaisesti. Sisiliskot pötköttävät sillalla ja imevät itseensä aamuauringon herättelevää energiaa ja lähtevät sitten kukin omiin puuhiinsa.

Minä jatkan marjojen poimimista ja kohta kannu onkin täynnä. Käyn vaihtamassa marjakannun joogamattoon ja etsin mukavan varjoisan paikan puoliksi männyn ja koivun alta. Ilmassa leijailee tuulen mukana sadoittain pienen pieniä koivun siemeniä. Makoilen selälläni, katselen sinistä taivasta, joka pilkottaa männyn ja koivun oksien välistä.

Suljen silmät. Hengitän syvään. Ajattelen sisiliskoja. Lähden harjoitukseen kevyin mielin ja ajattelen Patanjalin Joogasutran viisautta: antaudu harjoitukseen, älä suorita. Älä kiirehdi. Hengitä ja kuuntele. Kuuntele kehoa ja sen viestejä. Riittääkö harjoitus nyt, vai teenkö vielä pari kertaa? Rauhoitu, kuulostele olotilaa. Jatka sitten sopivalla hetkellä ja ole tietoinen jokaisesta käden nostosta, kierrosta, varpaille noususta jne. Pysähdy asanaan. Parhaimmillaan voit kokea liikkumattomuuden, kevyesti ja ponnistelematta. Kaikki liike lakkaa. Paluu savasanaan käy hitaasti, hitaasti, jalat oikenevat alustalle yksi kerrallaan ja painavina. Kiinni hetkessä. Nousen vielä hitaasti istuma-asentoon karttaen kaikkea turhaa liikettä, etten hajoittaisi juuri tehtyä harjoitusta ja sen tuomaa keskittyneen rauhallista oloa. Olen tietoinen selän ojennuksesta, täydellisestä rauhan tunteesta ja sisäisestä hyvästä olosta. Tästä ei oikeastaan haluaisi lähteä minnekään, olla vain ja antaa hetken jatkua. Jossain vaiheessa nousen kuitenkin ylös, venyttelen, avaan silmät ja pudistelen koivun siemenet matolta. Huomaan, että vähän matkan päässä mummi rapsuttaa rikkaruohoja ja ukki laskee lapsukaisen kanssa käpylehmiä. Aika ei olekaan lakannut olemasta.