Aamujooga nro 3: joogaa ja jytää

Tänä aamuna saimme nauttia upean auringon lisäksi Radio Rockin klassikkobiiseistä ja juontajien spiikkauksesta. Alkuhämmennyksen jälkeen joogaaminen (ja ohjaaminen) alkoi kuitenkin sujua tavanomaiseen rauhalliseen tapaan.

Saimme siis jälleen huomata, että aistien harjoittaminen kuuluu olennaisena osana joogaan, ja välillä harjoitukseen osallistujien kuten myös ohjaajan keskittyminen pätkii, jos harjoituksen aikana kuuluu voimakasta taustahälyä. Onneksi jooga toimii kuitenkin yleensä niin, että jossain vaiheessa harjoitusta mieli lähtee seuraamaan kehon liikettä ja hengitystä ja sulkee vähitellen pois erilaiset aistiärsykkeet. Syntyy tietynlainen tila, jossa on, tekee, nauttii tekemisestä ja olemisesta. Äänet eivät enää häiritsekään, vaikka ne tiedostetaankin jossain taustalla. Tämä on juuri sitä, että "aistit ovat (valppaina) levossa". Tämän vuoksi myös silmät on hyvä sulkea harjoituksen aikana aina kun se on mahdollista, sillä se auttaa näköhavaintojen ja ärsykkeiden poissulkemisessa, ja vie harjoituksen fokusta sisäänpäin.

Tällöin on helpompi keskittyä omiin sisäisiin tuntemuksiin, kehon liikkeisiin, hengitykseen ja sen laatuun, pieniinkin vivahteisiin asennon muutoksessa, jne. Sanalla sanoen: nämä kaikki ja monet muut ovat keinoja tietoisuuden uudistamiseen yhä uudelleen joogaharjoituksen aikana.

Harjoituksen aikana, sen eri vaiheissa, tai sen loppupuolella voi syntyä tila, jossa vain on. Huolimatta taustahälystä tai muista häiriötekijöistä joogaaja voi saavuttaa asanan tilan, jossa kaikki hetkellisesti pysähtyy. Keho pysähtyy liikkumattomuuteen, helposti, vaivattomasti, ilman suurta ponnistusta tai lihasvoimaa. Hengitys kulkee itsestään, melkein huomaamattomana nauhana. Mieli on tyyni, läsnä, haluamatta matkustaa menneeseen tai tulevaan, se haluaa pysyä läsnä vain tässä hetkessä ja tilassa.

Harjoituksen lopussa voi hellittää hetkeksi savasanaan ja nousta sitten vastaanottamaan harjoituksen vaikutuksia omaan hyvään istuma-asentoon. Tällä kertaa Kiss, Bon Jovi ja Scorpions tekivät tepposet ainakin allekirjoittaneen keskittymiselle, mutta hymyilytti silti.

Joogakerrat eivät ole täydellisiä, eikä niiden tarvitse ollakaan. Ei ole olemassa epäonnistunutta joogaharjoitusta. On vain harjoitus, joka on aina erilainen riippuen mielentilastamme, pirteydestämme tai väsymyksen määrästä ja monista muista taustatekijöistä. Jokaisella joogakerralla tapaamme itsemme ja ympäristömme sellaisina kuin ne sillä hetkellä ovat: epätäydellisinä ja keskeneräisinä. Joogaharjoitus kasvattaa, onhan kyseessä kokonaisvaltainen itsehoito- ja itsekasvatusmenetelmä, kuten Suomen Joogaliitto asian ilmaisee.

Tänään saimme kehittää sietokykyämme kuuloärsykkeiden osalta, jollakin muulla kerralla haasteena voi olla jotain muuta. Ja harvemminhan joogasalit ovat täysin hiljaisia. Hiljaisuudessa viritymme kuulemaan ilmastointilaitteen huminan, vinkumisen tai rahinan, tai sitten lumiaura tai lehtienpuhalluslaite pörrää juuri ikkunan takana. Tai jostain kuuluu lasten iloista kiljahtelua, koiran haukkumista, tai muita elämisen ääniä. On hyvä tiedostaa jooga- ja meditaatio-ohjaaja Maarit Vainion sanoin: "Huomaa ne, ohita ne, mutta älä ota niihin mitään kantaa. Sillä ne ovat VAIN ääniä".

Joogan harjoittaminen ja sisäistäminen tapahtuu osissa, pala palalta. Tänään kohtasimme Puistojoogassa erityisen hyvän tavan harjoittaa Pratyaharaa - Aistien hallintaa.
Pratyaharasta voit lukea lisää tästä.

ps. Musiikin soittajat lupasivat ystävällisesti huomioida jatkossa meidän Puistojoogan maanantaiaamuisin :)

Luontojoogaa

Luontojooga voi yksinkertaisuudessaaan olla sitä, että menee metsään.

Aja sinne vaikka pyörällä, jätä se jonkun puun juurelle ja lähde kävelemään. Kuuntele mieltä ja sisäistä tunnetta siitä mikä on tänään oikea suunta. Jos tuntuu, että jalkapohjat haluavat syvemmän kosketuksen maahan, riisu kengät ja sukat, astele paljain jaloin, vaikka jokunen käpy saattaakin käydä kipeästi keskelle jalkapohjaa. Tunne lämmin maa, kuivat neulaset, joustava metsänpohja. Anna luonnon maadoittaa ja tuoda elinvoimaa. Tunne, miten joka askeleella maasta kumpuaa voimaa.  Katsele ympärillesi, huomaa muurahaiset, mustikanvarvut, metsätähdet, kielot. Tunne metsän tuoksut: pihlaja, kielo, mänty, maa.

Jos joku paikka kutsuu pysähtymään, tee se. Istu kivelle, katsele ympärillesi, huomaa yksityiskohdat ja anna vihreän rauhan vaikuttaa. Aika saa kulua, ei ole kiirettä. Ei tarvitse tehdä yhtään mitään, olla vaan paikallaan. Jos mieli on maassa, olkoon. Jonkin ajan kuluttua alakulo vaihtuu ehkä huomaamatta hymyyn, käsivarrelle istuva hyttynen ei häiritsekään. Lintujen laulu, oksistojen rapina yläilmoissa vaipuu taustalle. Tilalle tulee kuin hiipien tyyneys, seesteisyys, ilo. 

Makaan syrjäisellä polulla. Aurinko paistaa jostain lehvien välistä. Tuoksuu metsälle. On vain tämä hetki, minä lähellä itseäni, tässä ja nyt. Neulasia, kaarnaa ja jäkälää hiuksissa. Vaatteet täynnä metsäisiä roskia. Naurattaa. Luonnonlapsi elementissään.  Luonnollisinta meditaatiota, läsnä tässä hetkessä, mielessä ei liiku mitään. On vain vihreä metsä, iltapäivä ja polku, jolla ei liiku ketään. 

Kun jossain vaiheessa päätän nousta, ravistelen neulaset ja muut "roskat", kävelen paljan jaloin, kengät kädessä, hitaasti, hitaasti takaisin polkua, ohi tuon pihlajan, ohi tuon muurahaiskeon ja hevosenläjän. Aurinko paistaa, metsä tuoksuu. Askel on kevyttä kevyempi, ilmava. Pyörä kulkee melkein itsestään, melkein polkematta kohti kotia. Luontojoogaa, metsäterapiaa parhaimmillaan. Suositellaan jokaiselle, joka viihtyy luonnossa.

Aamujooga nro 2

Tänään aamuisessa puistojoogassa aurinko helli meitä oikein olan takaa ja villasukat ja muut ekstralämpimät varusteet saivat pysyä kassissa koko joogan ajan.



Muistoksi tämän aamun joogasta ja kukkaloistosta pari  joogakuvaa.

Ei menny ihan niinku Strömsössä

Ja jotta elämä ei olisi liian tylsää, ystävämme "Nuuskiva Lintu" (alavasen) ja "Nuuskiva Koira" (alaoikea) tulivat myös tutustumaan aamuiseen puistojoogaan ja kukkivan pensaan tuoksuihin.

Nuuskiva Lintu

Nuuskiva Koira

Ei oteta joogaa ja itseämme liian vakavasti!