Hellejoogaa mummilan puutarhassa

On sunnuntai-iltapäivä. Lämpömittari näyttää +26 astetta ja ilma on kuin lehmän henkäys; kostean kuuma. Tassuttelen takapihalle joogamaton kanssa ja tähystän varjoisaa paikkaa kukkivasta puutarhasta. Löydänkin juuri sopivan nurkkauksen, jossa suuri pihamänty, koivu ja kuusi levittävät ihanaa varjoaan kuumaan iltapäivään. Levitän maton paksulle nurmikolle ja käyn makaamaan selälleni. Yllä näkyy sininen taivas ja pari pientä pilvenlonkaretta. On niin kuuma, että edes kärpäset eivät jaksa surista. Suljen silmät ja hengitän sisään kostean puutarhan kukkaisaa tuoksua. Päiväunet tekisivät terää. Pötköttelen aikani selälläni, nautin hetkestä tekemättä yhtään mitään.

Pikku hiljaa lähden kuitenkin kohti harjoitusta ja annan katseen levätä korkeassa pensasaidassa ja kukkaistutuksissa, nautin tuulen suhinasta koivun lehdissä ja leppoisasta tuulenvireestä iholla. Kyllä kesä on ihanaa aikaa! Lähellä sirittää sirkka, käsivarrella vaeltaa pikku önniäinen. Puutarhajooga terästää näköjään aisteja ja hellii väriloistollaan sitä, joka ehtii pysähtyä ja katsella ympärilleen. Pitkän joogan jälkeen istun rauhassa, katselen rönsyilevää puutarhaa. Luonto on rehevimmillään. Nousen, siirrän pienen etanan pois matoltani, kierrän pihan nurkasta nurkkaan ja painan mieleeni tämän hetken, kaartuvan päärynäpuun oksan ja suklaakirsikan tummat marjat harson alla. Silmä lepää ja mieli kiittää. Teeaika.