Metsä vastaa

Aamuinen päämäärätön haahuilu märässä metsässä saa kevyen hien pintaan ja sydämen sykkimään nopeammin. Stressi ja väsymys katoavat saman tien kun astun metsään ja tilalle tulvii ilo ja seesteisyys. Tikka koputtaa korkealla männyn oksaa, jään tuijottamaan sitä hymyillen ja niska kenossa pitkäksi toviksi. Alusmetsä on keltaisen lehtimaton peitossa. Metsä näyttää aivan toisen puolen itsestään ja tutut polut vievät uusiin paikkoihin. Huomaan, että vaaleanpunaista, pyöreää sientä kasvaa erään puun juuressa, ihmetttelen voiko sieni olla vaaleanpunainen. Hevonen ratsastajineen käyskentelee ohi, jättää mukavan hevosen tuoksun leijumaan polulle. Silmiä hivelevät kaikki keltaisen, oranssin, punaisen ja ruskean sävyt. En voi olla ihastelematta ääneen upeita maisemia. Luonto tuoksuu erilaiselta eri kohdissa. Kuljen kuin pieni eläin haistellen ja katsellen joka suuntaan. Kotimatkalla vastaleikatun nurmikon aromi yhtyy herkullisesti männynneulasten ja pihkan tuoksuun. Syksy <3

Syksy on ja kesä on pois

Katseemme suuntautuu jo kohti syksyä. Aamulla ikkunasta tulvahtaa sisään kirpeän raikasta ilmaa, mukanaan omenan tuoksu. Mahtavat aamusumut leijuvat talojen välissä. Illat pimenevät ja etsimme pyöränlamppuja ajokkeihimme. On aika jälleen suunnata ajatukset sisäänpäin.

Syksyllä muutoksen tuulet puhaltavat. Muutos on luonnossa käsinkosketeltava; korjaamme talteen viimeiset sadot ja metsissä eläimet valmistautuvat kylmää vuodenaikaa varten. Lehdet saavat värikkään asun ja sää muuttuu. Kasvukauden käydessä kohti loppuaan luonto painuu hiljalleen kohti horrosta. Syksyn energia onkin alaspäin suuntautuvaa. Puiden ravintoaineet varastoituvat juuristoon talven ajaksi ja kesän energiat piiloutuvat maan alle odottamaan seuraavaa kevättä.

Vuodenajan vaihtumiseen liittyviä muutoksia voi itsekin toteuttaa omassa arjessaan. Ihmisen on hyvä hidastaa vauhtia, levätä ja ottaa aikaa itselleen. Rauhallinen luonnossa liikkuminen sekä luonnon levollinen tarkkailu kannonnokassa istuen on mitä parhainta meditaatiota. Syksy merkitsee myös luopumista. Puiden pudottaessa lehtensä mekin voimme luopua vanhentuneista tunteista, uskomuksista ja muusta painolastista, jota emme enää tarvitse. Samalla teemme tilaa sisäiselle viisaudelle ja myötätunnolle itseämme kohtaan.

Kesän jälkeen elämä palaa jälleen sisätiloihin. Patterit käännetään päälle, takkaan sytytetään ensimmäiset valkeat. Villasukat vedetään jalkaan ja käperrytään sohvalle viltin alle hörppimään kuumaa teetä. On aika sisäiselle tutkimusmatkalle. 

Syksyyn liittyviä meditatiivisia kysymyksiä voi pohtia esimerkiksi kävelymeditaation aikana tai istumalla miellyttävässä paikassa sisällä tai ulkona. Anna vastausten tulla mieleesi aivan rauhassa. Jos ajatukset harhailevat, palauta ne takaisin hengitykseesi sekä kysymyksiin. Vastaukset voivat tulla myös kirjoittamalla, piirtämällä tai maalaamalla. Miksei myös laulamalla, soittamalla joitain instrumenttia tai tanssimalla. Kävelymeditaatio luonnon helmassa ja sen jälkeen vastausten piirtäminen tai kirjoittaminen voi olla hyvinkin voimauttavaa. Piirrokset ja kirjoitukset voivat tuntua aluksi sekavilta ja epäoleellisilta, mutta anna niiden hautua ja palaa tarkastelemaan niitä myöhemmin. Myös ensi syksynä voit palata kysymyksiin ja vastauksiin ja katsoa mitä vuodenkierto on tuonut tullessaan. 

 

 Voit pohtia mm. seuraavia kysymyksiä:

Mitä olen saavuttanut tänä vuonna? Millaista satoa voin itse korjata? Mitä siemeniä olen kylvänyt ja mitä en? Miksi olen menestynyt joissain asioissa ja toisissa en? Mitä voisin tehdä, jotta ensi vuonna saavutan tavoitteeni? 

Kuka on auttanut minua "satoni" onnistumisessa? Miten voisin kiittää häntä?

Mistä vanhoista tavoista, käyttäytymismalleista tms. haluan luopua? Millaisena näen itseni ja elämäni ilman tätä painolastia? Mitä siemeniä eli unelmia, hankkeita, tavoitteita, toiveita minulla on? Minkä niistä haluaisin kasvavan ja kukoistavan ensi keväänä?

Pratyahara - Aistit ja jooga

Turun Kupittaanpuistossa, Suvanto Joogan puistojoogassa on ollut kuluvan kesän teemana "Aistit". Kuuden Aistin Puistojoogassa on tehty harjoituksia, joiden kautta on tultu tietoisiksi eri aisteistamme. Ne ovat niin erottamaton osa meidän normaalia arkipäiväistä toimintaamme, että emme kiinnitä niihin mitään erityistä huomiota. Keskittymällä eri aisteihin tulemme tietoisiksi niiden vaikutuksesta elämäämme.

Saamme vuorokauden aikana suunnattoman määrän aistiärsykkeitä ympäristöstämme. Luonnossa kuuloärsykkeitä ovat mm. erilaiset lintujen äänet, tuulen suhina puissa, veden liplatus tai kosken kohina. Näköaisti huomaa värit, liikkeen, muodot jne. Tuntoaisti puolestaan reagoi viileään veteen, kuumaan aurinkoon, tuuleen, rosoisiin tai sileisiin kallioihin. Iho tunnistaa vaatteiden paineen tai kivun tunteen. Tasapainoaisti kertoo missä asennossa kehomme kullakin hetkellä on. Makuaisti varoittaa syötäväksi kelpaamattomasta ravinnosta. Hajuaisti auttaa tässä tehtävässä. Intuitio eli ns. kuudes aisti voi antaa vihjeitä lähestyvästä vaarasta.

Kaupunkiympäristössä aistiärsykkeiden määrä on moninkertainen. Luulemme, että olemme tottuneet ärsykkeisiin ja mielemme ei rekisteröi niitä. Ärsykkeiden runsaus väsyttää kuitenkin hermoja ja hajottaa mieltä. Jatkuva mainosten virta rasittaa silmiä. Liikenteen ja koneiden melu, ihmisten äänet sekä musiikki aiheuttaa kuuloaistin rasitusta. Hajuaisti väsyy kaupungin pakokaasuissa. Teollinen ruoka ja länsimaiset ruokailutottumukset eivät tue terveellistä ja luonnonmukaista makuaistin kehittämistä. Tuntoaistimme on turtunut keinokuiduista valmistettuihin vaatteisiin. Tasapainoaisti heikkenee vaihtelevan maaston ja luonnollisen liikunnan puutteessa.

Joogan avulla voimme harjoitella aistien hallintaa. Harjoittelemme tietoisesti sulkemaan aistimme tarpeettomilta ärsykkeiltä, jolloin mielemme on vapaa kääntymään sisään päin itsetutkiskeluun. Tätä kutsutaan pratyaharaksi. Pratyahara on joogan Kahdeksan portaan tien viides porras ja sitä pidetään siltana neljän ensimmäisen ja kolmen viimeisen välillä. Neljä ensimmäistä porrasta ovat ulkoisia harjoituksia (Yama, Niyama, Asanat, Pranayama) ja pratyaharasta alkavat sisäiset harjoitukset. Aistien ja mielen hallinta valmistelee keskittymistä (Dharana), joka on edellytyksenä meditaatiolle (Dhyana), josta voi edelleen seurata kontemplaation tila (Samadhi).

Joogaharjoituksessa palautamme siis harhailevat aistit ja aistien mukana harhailevan mielen sisään päin. Voit aloittaa kysymällä itseltäsi mikä aisteistasi on levottomin ja eniten mieltä hajottava. Kun se karkaa, käännä se lempeästi sisään päin rauhalliseen oloon. Tämä onnistuu oman hengityksen rytmiä seuraamalla. Kun mieli seuraa hengitystä, aistit tulevat pikku hiljaa mukana ja tyyntyvät. Jos ja kun mieli lähtee harhailemaan ja aistit vastaanottavat jonkin ulkoisen ärsykkeen, palauta mieli uudestaan hengitykseen. 

Sisäänpäin suuntautuneet eli introvertit henkilöt voivat myös harjoitella aistien kääntämistä enemmän ulospäin ja näin yhteyden pitämistä ulkomaailmaan, kun taas ulospäin suuntautuneet, ekstrovertit, hyötyvät harjoituksista, jossa aistit irrotetaan ulkomaailmasta. Tärkeintä olisi tutkia säännöllisen ja asteittaisen joogaharjoituksen myötä mikä on itsellemme sopiva sisäisen ja ulkoisen tasapainon tila ja mikä palvelee parhaiten kokonaisvaltaista hyvinvointiamme.  

Mitä sitten hyödymme aistien hallinnasta?

Aistien hallinta auttaa mielen hiljentämisessä. Mielen hiljentämisen myötä voimme löytää sisäisen hiljaisuuden ja seesteisen tilan itsessämme. Onnellisuuden ja tyytyväisyyden tunteet lisääntyvät. Emme ole aivan niin riippuvaisia ulkoisista tekijöistä. Tunne oman elämän hallinnasta voimistuu. Ihminen voimaantuu löytäessään sisältään rauhaa, hiljaisuutta ja valoa.

Oivalluksia Nro 2

Oivallus on hyväksi koettu ja testattu joogavinkki, jota jokainen joogaaja voi kokeilla itse tykönänsä ja/tai joogaryhmässä.

Toinen Oivallus: Älä suorita. 

Olipa kerran oppilas, joka joogasi ahkerasti opettajansa johdolla. Hän halusi osoittaa miten etevä hän jo oli ja mitä kaikkea hän oli joogasta oppinut. Intensiivisen joogaviikon kuudentena aamuna häntä kuitenkin väsytti ja olo oli voimaton. Aamuharjoituksen aikana silmissä sumeni ja pyörrytti, ja hänen oli käytävä pitkäkseen. Iltaharjoituksen koittaessa oppilaasta tuntui, ettei hän jaksaisi liikuttaa enää eväänsäkään. Hän meni opettajansa luo ja sanoi: "Olen ollut tänään väsynyt ja aamulla huimasi. En tiedä miten jaksan joogata. Ehkä joudun välillä vain lepäämään matolla." Opettaja vastasi viisaasti: "Teet vain juuri sen, mikä tuntuu nyt hyvältä. Älä tee sen enempää, mutta älä myöskään vähempää."

Oppilas paneutui makuulle virittäytymään harjoitukseen. Häntä jännitti miten tässä kävisi. Vähitellen harjoitus alkoi. Sen edetessä oppilas teki sen mihin hänen voimansa riittivät ja kuunteli itseään. 

Illalla nukkumaan mennessään oppilas makasi pohdiskellen vuoteessa. Hänestä tuntui, että jotain merkittävää oli tapahtunut. Illan joogaharjoitus oli paras, jossa hän oli koskaan ollut. Hän oli ollut niin uuvuksissa, että oli vihdoin antanut itselleen luvan tehdä vain sen, minkä pystyi ja jaksoi. Hän oli väsymyksessään luopunut suorittamisesta ja näyttämisen halusta. Opettaja oli antanut hänelle luvan aidosti kuunnella itseään ja luopua kaikesta ylimääräisestä. Hän teki harjoitusta vain itseään varten eikä vaatinut itseltään mitään. Oppilaasta tuntui voimakkaasti, että pieni iloinen joogalamppu syttyi jossain hänen sisällään. Sinä yönä hän nukkui rauhallisesti ja unia näkemättä.

Aamulla oppilas meni opettajansa luokse ja kertoi havainnoistaan. Hän lisäsi: "Ei tämä vielä valaistuminen ole, mutta pieni lamppu syttyi silti." Opettaja katsoi häntä lempeästi ja sanoi: "Huomasin, että teit iltaharjoitusta hyvin keskittyneesti ja olit siinä läsnä. Itse asiassa aika suuri lamppu syttyi."

Tästä opimme, että kaikkea jännittävää ja odottamatonta voi tapahtua Suomen Joogaopistolla. 

Ihmisessä on luultavasti sisäänrakennettuna ominaisuus, joka ajaa meitä suorittamaan, antamaan parastamme ja näyttämään muille kuinka hyviä olemme eri asioissa. Ilman tätä suorittamisen tarvetta pyörää, sähkölamppua ja kännykkää ei olisi keksitty. Ihmisellä on tarve kehittää itseään ja ympäristöään ja helpottaa elämäänsä kaikenlaisilla keksinnöillä. Jooga puolestaan asettaa haasteen opetella pois tästä suorittamisen ja näyttämisen tarpeesta. Harjoitusta tehdään itselleen, silmät suljettuina, keskittyneenä omiin tuntemuksiin. On vaikea päästää irti siitä ajatuksesta, että joku tarkkailee, katsoo tai arvioi suoritustamme. Liikuntatunneilta tuttu mittaaminen, ajan ottaminen ja paremmuusjärjestykseen laittaminen ei kuulu hathajoogaan. Kukaan ulkopuolinen ei arvioi asanasi täydellisyyttä. Sisäinen tuntemus siitä, että olen "oikeassa" asennossa, on tarpeeksi hyvä. Opettaja tai ohjaaja voi toki linjata kehoasi tarkemmin, jotta vältetään turhia kipuja esim. selässä tai niskassa.

Kun jollain harjoituskerralla päästät aidosti irti ja hellität joogan vietäväksi, huomaat kyllä eron suorittamisen ja hellittämisen välillä. Tunne on mahtavan vapauttava.

Kun maltat joogata suorittamatta, harjoituksen vaikutukset tuntuvat kehon, hengityksen ja mielen tasolla moninkertaisina. 

Ensimmäisen Oivalluksen voit käydä lukemassa täältä.

Aistit terävinä aamujoogassa

Aamu sarasti tänään huomattavasti vähemmän helteisenä kuin viime viikolla, ilma oli suorastaan viileän autereinen. Reippaat joogaajat kerääntyivät silti Kupittaalle puistojoogaharjoitukseen ja pääsimme myös kotiin ennen kuin pisarat alkoivat putoilla maahan saakka. Kuuma kookostee kruunaa raikkaan aamun ja lämmittää kylmät sormet. 

Turun Kupittaanpuistossa puistojoogan teemana on tänä kesänä Aistit. Wikipedia, tämä ei aina ihan paras lähde, kertoo aisteista seuraavanlaisesti: "Aisti on eliön keino havainnoida ympäristöään."

"Ihmisen aistien lukumäärä riippuu määrittelijästä. Esimerkiksi tuntoaistin alueella on monta erilaista vastaanotinta eli reseptoria, jolloin vaikkapa kutituksen aistiminen sisältää vaikeita määrittelykysymyksiä. Perusaisteissa seuraava jäsennys on ehkä toimivin: makuaisti, hajuaisti, näköaisti, kuuloaisti, tuntoaisti, tasapainoaisti ja sisätuntemusaisti. Esim. nälkä on sisätuntemus. Tuntoaisti voidaan jakaa kosketus-, värinä-, lämpö-, kylmä-, kipu-, asento- ja paineaistiin. Yleensä aistit integroituvat toimimaan hyvin yhdessä ja ihmisen havainto itsestään ja ympäristöstään koostuu monien aistien antamasta kokonaiskuvasta. Kuudennella aistilla tarkoitetaan vaistoa tai muuta paranormaaliksi luokiteltavaa aistimistoimintaa, kuten kykyä tietää asioita ennakolta. Tällaisia aisteja ei ole tieteellisesti pystytty todentamaan. Ihmisen kykyä aistia muuta sähkömagneettista säteilyä kuin valoa ja lämpösäteilyä on myös tutkittu, mutta todisteita tällaisesta sähköyliherkkyydestä ei ole saatu."

"Eläinkunnassa esiintyy aisteja, joita ihmisellä ei ole. Hait paikantavat saaliitaan heikkojen sähköimpulssien perusteella. Myös nokkaeläimillä on sähköaisti. Linnuilta on löydetty herkkyyttä magnetismille, jonka avulla ne suunnistavat maan magneettikentässä. Lepakot taas käyttävät kaikuluotausta ympäristön esineiden havainnointiin ja saaliiden löytämiseen. Kaloilla on kylkiviiva-aisti, jolla aistitaan ympäristön värähtelyjä, petokalat käyttävät aistia saalistukseen ja saaliskalat suojautumiseen petokaloilta. Kalkkarokäärmeillä on infrapuna-aisti. Koiria käytetään monissa tehtävissä niiden erinomaisen hajuaistin takia. Monilla eläimillä aistit ovat tarkempia kuin ihmisellä tai ne toimivat eri osassa valon tai äänen spektriä kuin ihmisen aistit." 

Miten aistit sitten liittyvät joogaan? Joogaharjoituksessa ihmisen mielenliikkeet hiljenevät hitaan ja tietoisen kehon harjoituksen sekä oman hengitysrytmin seuraamisen myötä. Aistit terävöityvät havainnoimaan ympäristöä sekä kehon ulkoisia ja sisäisiä tuntemuksia. Opimme myös pikku hiljaa sulkemaan ulkoiset ärsykkeet pois mielestämme ja keskittymään omaan joogaharjoitukseemme. Tarkkailemme mitä sisällämme tapahtuu, miltä tämä liike tuntuu? Missä se tuntuu? Mitä tapahtuu kun pysähdyn? Kun asetumme asanaan, aistit ovat valppaina, mutta samalla levossa. Keho on pysähtynyt asanaan. Hengitys kulkee kuin itsestään, ponnistelematta. Mieli on pysähtynyt ja ajatusten väliset tauot pitenevät. Olen läsnä tässä tilassa ja tässä hetkessä, läsnä itsessäni.

Harjoituksen myötä aistit toimivat luonnostaan herkemmin myös arkielämässämme, johon joogan olisi tarkoitus sulautua osaksi jokapäiväistä toimintaamme ja ajattelumaailmaamme. Esimerkiksi voi huomata miten makuaisti on hienovaraisempi, kuulo herkistyy luonnon äänille tai miten metsässä istuessaan tuntee olevansa vahvemmin läsnä tässä hetkessä, tikan koputellessa käkkärämännyn latvassa ja tuulen puhaltaessa hiuksiin. Jooga voi auttaa pitkässä kassajonossa, kun hengittää syvään, sulkee hetkeksi silmät ja ajattelee, että ei tässä ole kuitenkaan niin kiire.

Tuntoaistia voi harjoittaa esimerkiksi juuri nyt menemällä takapihalle. Aurinko paistaa ja vettä ripottelee aivan kevyesti. Voi kokeilla miltä tuntuu, kun pieniä pisaroita putoilee päälaelle, kasvoille ja kielelle, sekä käsivarsille ja paljaille varpaille. En kuitenkaan mene ulos, vaan teen harjoitusta mielessäni. Mielikuvistuspisarat kutittavat päänahkaa ja kielellä tuntuu hassulta. Aurinko paistaa mielen sisälle saakka ja hymyilyttää.

Kesän 2013 Puistojoogat pyörähtivät käyntiin helteisessä säässä

Kesäkuu alkoi Turussa helteisissä tunnelmissa. Maanantaina aurinko killitti siniseltä taivaalta ja lämpömittari näytti +20c jo kuudelta aamulla. Kevyen aamiaisen jälkeen sipaisin aurinkovoidetta pintaan, nappasin joogamaton mukaan ja pyöräilin Kupittaalle. Vehreä puisto tuoksui trooppisen kesäiselle, linnut sirkuttelivat iloisesti ja jossain ruohonleikkuukone pörisi lupaillen täydellistä kesäpäivää. Lintulammen ja Kupittaan Paviljongin väliselle nurmikentälle saapuikin pian kymmenen aamuvirkkua joogaajaa ja Kuuden Aistin Puistojoogan ilmainen tutustumisviikko pyörähti vihdoin käyntiin.

Keskiviikkona sää oli mitä upein ja lämmin aurinko oli saanut turkulaiset liikkeelle sankoin joukoin. Koko Kupittaanpuisto ja tavanomainen jooganurmikkomme suorastaan kuhisi auringonpalvojia, mölkynpelaajia, grillaajia, lapsiperheitä ja urheilijoita, mutta lähistöltä löytyi onneksi vapaa nurmikenttä, joka sopi hyvin meidän käyttöömme. Iltajoogaan saapui huikeat 33 joogaajaa! Toivottavasti kaikki pystyivät nauttimaan mukavasta ja hyvästä harjoituksesta väenpaljoudesta huolimatta.

Tänään torstaina jatkoimme vielä ilmaista tutustumisviikkoa "lounasjoogalla". Puisto suorastaan huokasi kuuman keskipäivän auringon alla ja näin ollen olikin viisasta joogata suurten puiden katveessa. Lounasjoogaan osallistui kuusitoista joogaajaa, eli tutustumisviikolla Suvannon Puistojoogassa kävi yhteensä mahtavat kuutisenkymmentä joogasta kiinnostunutta. Kiitokset kaikille tällä viikolla Suvanto Joogaan osallistuneille!

Puistojoogassa on tänä kesänä kolme erilaista harjoitusta: keskipäivän aikaan teemme tasapainottavaa ja rentouttavan virkistävää harjoitusta, kun taas aamujooga piristää ja antaa puhtia päivään, iltajoogan ollessa rauhoittava, rentouttava ja palauttava työpäivän jälkeen. Ensi viikolla jatkamme samoilla harjoituksilla, joista olemme saaneet tällä viikolla maistiaisia. Teemme kesäkuun aikana ja säiden salliessa samaa aamu-, ilta- ja lounasharjoitusta neljä kertaa peräkkäin, jolloin harjoitusten liikkeet painuvat vähitellen kehomuistiin. Ensimmäisellä kerralla huomio kiinnittyy pitkälti muotoon, eli siihen mitä ja miten tehdään. Toisella kerralla osa liikkeistä on jo tuttuja, ja kolmannella kerralla koko harjoitukseen, liikkeisiin, hengitykseen, taukoihin, rentoutumiseen jne. pystyy keskittymään syvemmin, kun liikkeet ovat tulleet tutuiksi. Silloin harjoitukseen pääsee kunnolla sisälle, ja joogan kokeminen muuttuu kokonaisvaltaisemmaksi. Elokuussa tutustutaan uusiin aamu-, ilta- ja keskipäivän harjoituksiin.

Oikein lämpimästi tervetuloa kaikki uudet ja vanhat joogit!

Kuuden Aistin Puistojoogaa

Kuuden Aistin Jooga alkaa pysähtymisestä.

Pysähdyn laiturille, istun alas ja otan mukavan istuma-asennon, jossa selkä on hyvin ojentuneena. Käännän kasvot kohti aurinkoa. Hengitys tyyntyy kuin itsestään. 

Aloitan pranayama-harjoituksen pullistaen ensin vatsaa. Ilma virtaa keuhkojen alaosaan. Tunnen, miten rintakehä laajenee ja kylkiluut loittonevat toisistaan; keuhkojen keskiosa täyttyy ilmasta. Vedän ilmaa vielä sisään niin, että solisluut kohoavat ja tunnen, miten ilmaa virtaa aivan keuhkojen ylimpiin osiin saakka. Tämän jälkeen sykli kääntyy toisin päin: vedän napaa kohti selkärankaa: ilma puristuu ulos keuhkojen alaosasta, sitten kylkiluut painuvat kasaan ja keuhkojen keskiosa tyhjenee. Viimeisenä solisluut laskeutuvat alas, hartiat rentoutuvat ja keuhkojen yläosakin tyhjenee. Teen täydellistä joogahengitystä joitakin kertoja, ja huomaan miten hengitysten väliin syntyy spontaaneja taukoja, jotka vähitellen pitenevät. Tarve hengittää sisään tai ulos ikään kuin pienenee, tyyntyy. 

Kun sitten jätän tietoisen syvähengitysharjoituksen, huomioni kiinnittyy laiturin kevyeen liikkeeseen, jonka aallot luovat. Tuntoaistini kertoo, että hiukan tässä heijataan, mutta luotan laiturin kantavaan voimaan. Samalla korva höristää laineiden liplatusta laituria vasten, taustalla kohisee koski. Yläpuolella kirkuu lokki. Iholla tuntuu raikas tuuli ja lempeä aurinko. Jostain kantautuu vieno tuomen tuoksu. Kun avaan silmät, edessä leviää aaltoileva vesi, sininen, pilvetön taivas, juuri lehteen puhjenneita suuria pajuja, jotka kaartuvat veden ylle. Yhden pajunoksan kaaren alta näkyy idyllinen 50-luvun maatila pää- ja ulkorakennuksineen. Suljen silmät, tunnen, miten vesi liikuttaa pontonilaituria. Täydellinen hetki - ilman ainuttakaan ajatusta. Tätä voisi kutsua onnellisuudeksi.

Kevättä rinnassa

Huhtikuinen myrskytuuli kieputtaa lehtiä pitkin katua, lehdettömien puiden ja pensaiden oksat taipuvat myräkän voimasta. Nurkissa ujeltaa ja katsomme lapsen kanssa ikkunasta, miten sade tuo välillä ruutuun ropauksen pisaroita. Taivas on harmaan väritön, maa märkä.

Tämä on lupaus tulevista hiirenkorvista, leppoisista tuulista ja auringon täyttämistä päivistä. Sateen piirtäessä renkaita lammikoihin ajattelen, miten parin viikon kuluttua pensaita koristaa hennon vihreä silmujen huntu, miten omenapuut kukkivat ja nurmikko alkaa vihertää. Pääsemme jälleen nauttimaan heräävän luonnon ihmeistä, sen tuoksuista ja lintujen mahtavasta sinfoniasta, joka täyttää metsät, pihat ja puistot. Aikainen harakkapariskunta kokoaa komeaa pallomaista pesää ja seuraamme keittiön ikkunasta pesän valmistumista. Risu kerrallaan pesän muoto tulee esiin, ja kannustamme harakoita, hieno siitä tulee!

Keväinen haravameditaatio saa meidät tietoisiksi muhevasta maasta, jota rapsuttelemme verkkaisesti, nauttien samalla maan tuoksusta. Hapekas ilma tuulettaa kehkot talven jäljiltä ja saa hymyn huulille ja punan poskille. Kohta voi ottaa kahvikupin ulos ja istahtaa pihakeinuun paistamaan poskipäille pisamia.

Aurajoki on vapautunut jäistä viime viikon sateiden auttamana.

Vuolaat vedet
vyöryvät vastaan
vuosittaisella voimalla.

Meri ottaa avosylin vastaan.

Metsässä samoillessa nenä väpättää kuin pienellä eläimellä ja silmät etsivät kevään merkkejä. Lunta on vielä viimeisissä varjopaikoissa ja märkää mutaa jää kiinni kenkiin. Joissain kohdissa mustaakin mustempi multa näyttää upealta, siitä on hyvä uusien siementen ponnistaa kohti aurinkoa.

Meditatiivinen käyskentely luonnon helmassa tekee ihmeitä sielulle ja mielelle.
Lähde metsään. Anna askelten johdattaa. Istu alas. Fiilistele. Kuuntele. Haistele ja tunnustele. Jäkälä on ihmeellistä. Istu silmät suljettuina, anna auringon paistaa kasvoillesi tai pienten sadepisaroiden kostuttaa ihoa. Hengitä sisääsi metsän rauhaisaa tunnelmaa ja anna eheyttävän vehreyden tulvia sisääsi. Jos siltä tuntuu, tee pari aurinkotervehdystä tai muuta sopivaa joogaliikettä.

Seesteisin mielin palaa kotiin, ja keitä kuppi teetä.
Kevät on rinnassa.

Kuuma, kostea, hikinen

Kuuma, kostea, hikinen

tässä joogas' tippuu tippa joka ikinen!

Nyt on kokeiltu ihka ensimmäistä kertaa Hotjoogaa. Tunnelmaan pääsee heti astuttuaan sisään joogasalin ovesta. Vastaan tulvahtaa kuuman kostea ilma ja ihosta tulee saman tien nihkeä. Palaan millisekunnissa takaisin Tahitilla vietettyihin vuosiin ja trooppiseen ilmastoon. Kanssajoogaajia pötköttää jo omilla matoillaan ja salissa vallitsee rauhallisen seesteinen tunnelma. Kello käy aamu yhdeksää ja paikalle on tullut kymmenisen aamuvirkkua joogaajaa. 

Rentoudumme kukin omalla tavallamme ja virittäydymme tulevaan harjoitukseen, kuka venytellen, kuka maaten liikkumatta savasanassa. 

Ohjaaja toivottaa hyvät huomenet ja kehottaa kaikkia käymään hetkeksi lapsen lepoasentoon, joka tunnetaan myös simpukkana tai balasanana. Kokoon kiertynyt lehti kuvaa myös hyvin tätä asentoa. 

Tämän jälkeen nousemme kissa-asentoon ja teemme dynaamista kissasarjaa ja liitämme sarjaan alaspäin katsovan koiran. Paita liimautuu kiinni selkään ja ilma tuntuu kuumalta ja kostealta hengittää. Kissasarjasta jatkamme aika nopeatempoiseen soturisarjaan, jota teemme useamman kerran. Välillä on pakko hörpätä vettä, parikin kertaa. Matala verenpaine ja salin korkea lämpötila eivät oikein sovi yhteen, ja soturisarjan aikana ilmenee hiukan huimausta asentojen muuttuessa tiuhaan tahtiin. Sarja on kuitenkin erinomainen ja minulle tällä hetkellä fyysesti juuri sopivan haastava.

Pitkän soturisarjan jälkeen teemme pari tasapainoharjoitusta, joista ensimmäisessä tutkimme käsien eri asentojen vaikutusta harjoitukseen. 

Tämän jälkeen siirrymme takaisin selinmakuulle ja teemme harjoituksen loppuosan ajan rauhallisia kiertoja, alaraajojen avaavia liikkeitä, apan-hengitystä ynnä muuta. Olo on tässä vaiheessa kuin märällä pesusienellä, janottaa ja hikeä saa pyyhkiä vähän väliä. Lopuksi jäämme selinmakuulle vastaanottamaan harjoituksen vaikutuksia. 

Harjoituksen jälkeen joogaajat poistuvat kuumasta salista hiljaa ja rauhallisina. Jotkut jäävät nauttimaan Yogiteetä ja suklaanpalan seesteisinä. Toiset suuntaavat suoraan suihkuun. Aulan viileys ja kuuma tee tekevät hyvää mielelle ja keholle. Hetki paikallaan palautumiseen. Pukuhuoneessa kehoon hiipii rentous ja hyvä fiilis, vaikka harjoituksen aikana voimakas fyysinen osuus kuumassa salissa tuntuikin olevan vähän liikaa. Kokonaisuudessaan aamulämpötunti oli oikein hyvä kokemus, mutta taidan kuitenkin viihtyä paremmin vähän viileämmän joogan parissa. Kiitos Aurajoogan Tiinalle hyvästä tunnista!

Talven joogailoja

Pakkanen narskuu kengänpohjissa, aurinko helottaa upean siniseltä taivaalta. Hanki säihkyy ja joogin sydän hypähtelee ilosta luonnossa kävellessä. Luontojooga on lähellä sydäntäni ja pyrinkin jokaisella happihyppelyllä tekemään muutaman asanan tai liikkeen luonnon helmassa.

Voit kokeilla metsäreippailulla tai kaupunkipuistossa ainakin seuraavia asanoita:

Seisten tehtävät asanat, kuten:

Samasthiti (hyvä seisoma-asento, jalat hyvin juurtuneina maahan)
Eteen- ja taaksetaivutukset
Kylkivenytykset
Soturisarjat
Tasapainoasennot (Vrksasana eli puu, Tanssija)

Aurinkotervehdyssarjat tai erikseen alaspäinkatsova koira, ylöspäinkatsova koira / cobra

Istuen:
Risti-istunnassa namaste-tervehdys kädet rinnan edessä, anna katseen levätä horisontissa tai upeassa talvimaisemassa, tai sulje silmät ja hengitä sisään kevätaurinkoa, pakkasilmaa, rauhaa ja hyvää oloa.

Kokeilemalla löydät itsellesi sopivimmat ulkoilma-asanat!

Kevätaurinkoisia ulkoiluhetkiä!