Eilisessä iltapäiväjoogassa teimme asanasarjan, jossa erilaiset eläinasanat seurasivat toisiaan. Monilla jooga-asanoillahan on eläinten ja kasvien nimiä, joten halusin koota harjoituksen, jonka teemana olisi eläimet, niiden liikkeet ja tietynlainen energia, jota jokainen eläin kantaa mukanaan.
Perinteisesti monilla heimoilla tai kyläyhteisöillä on ollut oma toteemieläin, joka on suojellut koko kylää ja sen asukkaita. Eläintä ja sen henkeä on pidetty pyhänä. Nykyäänkin monilla on erityinen suhde johonkin tai joihinkin eläimiin ja ne voidaan kokea omana voimaeläimenä tai henkioppaana. Monet meistä saattavat myös huomata, että jokin tietty eläin tulee usein vastaan lenkkipolulla, metsässä, puutarhassa tai vaellusreissulla, mutta eläimeen ei välttämättä liity minkäänlaisia henkisiä asioita tai uskomuksia. Jotkut törmäävät oravaan, toiset kettuun, jänikseen, sammakkoon, majavaan tai ehkä haukkaan, palokärkeen jne. Nykypäivän kaupungistuneita ihmisiä hymyilyttää, kun näkee luonnonvaraisia eläimiä omassa ympäristössään, ja kukapa ei pysähtyisi katselemaan puunrungolla vilistävää oravaa tai kaarnaa naputtelevaa tikkaa. Luonnosta erkaantunut ihminen voisi myös silloin tällöin hiljentyä, yrittää todella tuntea miltä tuntuu olla vaikkapa maamyyrä, ja näin kokea yhteys sekä myötätuntoa kaikkia niitä eläimiä kohtaan, joiden kanssa jaamme elämän täällä maapallolla.
Lähdimme siis harjoitukseen kukin omine eläinajatuksinemme ja -kokemuksinemme ja tunnustelimme ensimmäisenä pieni toukka -sarjaa. Siirryimme sammakko-liikkeen kautta kohti seisoma-asentoa ja pitkää lintusarjaa, jossa saattoi päästä joutsenen, haukan, kotkan, käen tai minkä tahansa muun linnun matkassa liitelemään ja fiilistelemään siipien suhinaa tuulessa. Laskeuduimme sitten kameli-asanaan, ja siirryimme kissan ja tiikerin kautta alaspäin katsovaan koiraan, jossa pääsi kokeilemaan mm. suden, kojootin, supikoiran, ketun tai hyeenan olemusta. Käärmeen energiaa tunnustelimme parissa eri cobrassa, ja heinäsirkan jälkeen hiljennyimme hetkeksi pienen jäniksen asentoon ja simpukkaan. Päätimme harjoituksen selinmakuulla rauhoittavaan perhoshengitykseen.
Eläinasanoita on paljon muitakin, mutta yhteen harjoitukseen niitä ei kannata kaikkia tunkea. Tunnetuimpia eläinasentoja taitavat olla kala, lehmänpää, delfiini, apina, kyyhky, riikinkukko, lisko ja krokotiili, unohtamatta leijonaa, venyttelevää koiraa ja ylöspäin katsovaa koiraa. Osa näistä asanoista vaatii todella hyvää kehonhallintaa, lihaskuntoa ja venyvyyttä ja niitä kannattaakin harjoitella ohjatusti jooganopettajan avustuksella. Näiden klassisten jooga-asanoiden lisäksi voi tietenkin itsekin kokeilla omia eläinliikkeitä ja venytyksiä, jos ne tuntuvat hyviltä. Muistetaan kuitenkin pitää maltti matkassa, ettei paikat venähdä esim. kokeiltaessa jättiboaa tai pythonia! Mielikuvitus lentämään ja kohti asanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti