sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Hellejoogaa mummilan puutarhassa

On sunnuntai-iltapäivä. Lämpömittari näyttää +26 astetta ja ilma on kuin lehmän henkäys; kostean kuuma. Tassuttelen takapihalle joogamaton kanssa ja tähystän varjoisaa paikkaa kukkivasta puutarhasta. Löydänkin juuri sopivan nurkkauksen, jossa suuri pihamänty, koivu ja kuusi levittävät ihanaa varjoaan kuumaan iltapäivään. Levitän maton paksulle nurmikolle ja käyn makaamaan selälleni. Yllä näkyy sininen taivas ja pari pientä pilvenlonkaretta. On niin kuuma, että edes kärpäset eivät jaksa surista. Suljen silmät ja hengitän sisään kostean puutarhan kukkaisaa tuoksua. Päiväunet tekisivät terää. Pötköttelen aikani selälläni, nautin hetkestä tekemättä yhtään mitään.

Pikku hiljaa lähden kuitenkin kohti harjoitusta ja annan katseen levätä korkeassa pensasaidassa ja kukkaistutuksissa, nautin tuulen suhinasta koivun lehdissä ja leppoisasta tuulenvireestä iholla. Kyllä kesä on ihanaa aikaa! Lähellä sirittää sirkka, käsivarrella vaeltaa pikku önniäinen. Puutarhajooga terästää näköjään aisteja ja hellii väriloistollaan sitä, joka ehtii pysähtyä ja katsella ympärilleen. Pitkän joogan jälkeen istun rauhassa, katselen rönsyilevää puutarhaa. Luonto on rehevimmillään. Nousen, siirrän pienen etanan pois matoltani, kierrän pihan nurkasta nurkkaan ja painan mieleeni tämän hetken, kaartuvan päärynäpuun oksan ja suklaakirsikan tummat marjat harson alla. Silmä lepää ja mieli kiittää. Teeaika.

torstai 26. heinäkuuta 2012

Puistojoogaa lehväkaton alla

Sadekuuro yllätti ja hilpaisimme suojaan puiden alle.

Vehreä puisto tuuditti joogaajat rauhaisaan tunnelmaan sadekuurosta huolimatta.



tiistai 24. heinäkuuta 2012

Kuule metsä, zen metsä

Metsässä ihminen saavuttaa joogan tilan aivan luonnostaan, ilman erityisiä liikkeitä tai hengitysharjoituksia. Mustikanpoimija hengittää sisäänsä tuoretta metsän tuoksua, kyykkii, tekee tasapainoharjoituksia, sivutaivutuksia ja kiertoja kurottaessaan vielä seuraavaa mustikanvarpua. Mieli lepää, sormet työskentelevät. Aivot ovat lakanneet pukkaamasta jatkuvaa sisäisen puheen virtaa. Hyttysvoiteelta tuoksuva poimija hengähtää, antaa itselleen tilaa metsän keskellä. Ei tarvitse puhua kenenkään kanssa eikä käydä sisäistä dialogia, ei suunnitella kauppalistaa tai seuraavan viikon menoja. Ajatus liikkuu vain mustikanvarvusta seuraavaan varpuun ja taas seuraavaan mättääseen. Välillä suoristetaan selkää, venytellään, katsotaan ehkä kauempana olevaa komeaa sammalpeitteistä kiveä, ajatuksissa käy syksyinen eväsretki samaisen kiven kupeessa. Vihreä metsä ja kaikki sen elementit saavat ihmisen pysähtymään, rauhoittumaan ja eheytymään. Olen juuri tässä ja nyt. Hymyilyttää sisään- ja ulospäin.

Jostain puiden takaa alkaa kuulua iloista kiljahtelua, tunnistan sen oman pikku taaperoni ääneksi. Hetken kuluttua viereeni tupsahtavat isä ja lapsukainen. Olemme läsnä keskellä metsää, pieni perhe: isäntä poimii metsämansikoita ja katsastaa mahdollisia kantarelleja, lähes puolitoistavuotias tytär istuu mustikanvarpujen keskellä kurahousuissa ja pistelee suuhunsa pulleita sinimarjoja. Minä kyykin parin metrin päässä ja nautin metsäilystä. Mietimme yhdessä sanaa "metsästys". Mistä sana on tullut? Jos voi hirvestää, linnustaa, marjastaa, kalastaa, mutta ei karhustaa...  Pitäisikö siis kalastaminen olla järvestämistä? Sanojen etymologiaa pohtiessa marjakipponi on täyttynyt reunojaan myöten. Annan katseen vielä viipyä metsän pehmeässä vihreydessä ennen kuin käännän polkupyörän kotia ja arkijoogaa kohti.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Aqua Yogaa

Kyseessä ei ole trendikäs joogamuoto lähes 40-asteisessa kahluualtaassa, vaan ehtaa hathajoogaa sateisessa Kupittaanpuistossa puoli kahdeksalta maanantaiaamuna.

Pyöräilin kotiin aamujoogan jälkeen tippa nenänpäästä roikkuen, mutta riemukas hymy huulilla ja pilke silmäkulmassa. Lähdin puistojoogaamaan positiivisin mielin, vaikka säätiedotus uhkasikin aamukuudelta mörkömäisellä saderintamalla. Ajattelin, että saadaanpahan pieni kesäseikkailu jos oikein tulee sadetta niskaan! Nyt istun sohvalla höyryävän kuuma kookostee vieressäni ja katselen ikkunasta harmaata taivasta. 

Joogasimme tänään vanhojen puiden muodostaman lehväkaton alla sateen ropistessa korkealla latvuksissa. Ylös katsoessa näkyi vihreitä suuria lehtiä ja siellä täällä pala taivasta. Puiden muodostaman katoksen ulkopuolella satoi kaatamalla ja me vain joogasimme tyytyväisinä silmät suljettuina, vaikka välillä lehtien välistä putoili tippa jos toinenkin. Ihanan tunnelmallista! Ohikulkijat katsoivat kummissaan joogaavaa joukkoamme... Lopettelimme tunnin hieman etuajassa, kun olosuhteet alkoivat muuttua liian kosteiksi. Ennen lähtöä hengittelimme kuitenkin aivan rauhassa ulos huolet ja murheet ja sisään positiivisia, lempeitä ajatuksia. Sateisen ja kolean aamujoogan jälkeen on kyllä voittajafiilis!





torstai 5. heinäkuuta 2012

Hellejoogaa heinäkuussa

Heinäkuun puistojooga lähti käyntiin miltei trooppisissa merkeissä. Erään osallistujan mukaan oli ihanaa joogata ilman mattoa, suoraan raikkaan viileällä nurmikolla. Kostean kuumassa ilmassa onkin hyvä tehdä rauhallista harjoitusta ja kuunnella omaa oloa. Jatkossa kannattaa ottaa mukaan aurinkovoide ja vesipullo.

Jos säät suosivat, maanantaina 9.7. pidämme toisen tutustumiskerran, eli jos tuot kaverisi joogaamaan, pääsette kaksi yhden hinnalla (2 hlöä / 5 €). Tervetuloa!





maanantai 2. heinäkuuta 2012

Mikä ihmeen Suvanto?


Mikä ihmeen Suvanto?
Suvanto on leveä ja syvä kohta joessa. Suvannossa vesi liikkuu muuta jokea hitaammin, sillä leveässä uomassa vedelle on enemmän tilaa, eikä joki laske paljonkaan suvannon kohdalla. Termi suvanto esiintyy myös elektronisen musiikin yhteydessä kohtana, jolloin kappale niin sanotusti rauhoittuu.

Miksi juuri Suvanto?
Suvannossa voi pysähtyä. Suvantoon voi tulla ottamaan aikaa ja tilaa itselleen ja olla samalla virtaavassa tilassa, kuin joessa, jossa vesi soljuu ympärillä viileänä ja rauhallisena.

Mitä on Suvantojooga?
Suvantojooga on itsensä kuuntelua ja hoitamista lempeän hathajoogan avulla. Suvantojoogan aikana voi levähtää ja antaa mielen liikkeiden tyyntyä. Asanaan voi jäädä hengähtämään ja rauhoittumaan. Tavoitteena ei ole täydellinen asana, vaan hellittävä sisäinen asenne ja hyvä olo, rauhoittava joogan tilan kokeminen. Suvantojooga sopii kaikille, niin ensikertalaisille kuin pidempään jooganneillekin.


Pähkinänkuoressa: 
  • Kuuntele kehoasi ja sen viestejä. Kunnioita omia rajojasi. 
  • Älä pakota kehoa. Tee se, mikä sinusta tuntuu hyvältä juuri tänään. Älä tee enempää, mutta älä myöskään vähempää. 
  • Tee harjoitukset oman hengityksesi tahdissa. Kun hengitys rauhoittuu, keho rentoutuu. Ja kun keho rentoutuu, myös mieli tyyntyy. Jätä suorittaminen ja vertailu. Päästä irti tekemisestä ja anna vaan mennä. Hengitä, hellitä ja nauti hetkestä.