perjantai 9. lokakuuta 2015

Syksyn valo

Lokakuu. 

Syksyn kirkas valo pilkistää sisään ikkunoista, taustalla puhtaan sininen taivas. Kaulaliinoja ja lapasia kaivetaan esiin, hengitys höyryää ja nenät punoittavat. Kuulaat aamut tuovat sisäisen ilon pintaan, vaikka samalla piilotamme kehomme paksumpien vaatekerrosten alle. Kellastuvat ja punastuvat vaahterat ihastuttavat upeilla väreillään, lintuaurat suuntaavat kohti lämpimämpiä maita. Lapset ja lapsenmieliset aikuiset juoksevat läpi kahisevien lehtikasojen ja kiljuvat riemusta. Ulkoisesti luonnossa on vielä tekeillä kaikenlaista ennen kuin talven hiljaiset hetket ottavat maan syleilyynsä. 

Katseemme ja ajatuksemme voivat tähän aikaan vuodesta kääntyä ulkoisen luonnon ihailusta myös sisäänpäin, pohtimaan omaa henkilökohtaista sadonkorjuutamme. Mitä olen tänä vuonna saavuttanut? Vai olenko mitään? Missä asioissa voin korjata satoa? Missä olen onnistunut ja missä en, ja miksi? Mitä voisin ensi vuonna tehdä eri tavalla? Nyt on myös hyvä aika kerrata mielessään mahdollisia haaveita, unelmia tai tavoitteita. Haaveiden siemeniä voi istuttaa mieleensä tulevaa kevättä varten, aivan kuten kevätkukkien sipulit laitetaan maahan syksyllä odottamaan seuraavaa kevättä. 

Sisäänpäin kääntyminen johdattaa meidät itsemme äärelle myös joogassa. Voit tutkia teetkö harjoitusta säännöllisesti, esimerkiksi viikottaisessa joogaryhmässä, mitä harjoitus sinulle antaa, mitä sinä annat harjoitukselle? Annatko harjoituksen saapua myös kotiisi, arkesi keskelle? Teetkö kotona venytyksiä, jotka mukavasti vetreyttävät ja rentouttavat kehoa, vai annatko itsellesi luvan mennä makuulle ja annatko kehosi rentoutua, vaatimatta siltä mitään? Välillä vartin jooga piristää tai rentouttaa ihmeellisesti ja antaa voimia jatkaa arjen toimia. 

Välillä taas tarvitaan pitkä, tunnin tai puolentoista tai jopa kahden tunnin rauhallinen ja viipyilevä harjoitus, jonka alussa annetaan keholle mahdollisuus hellittää, lihasten rentoutua vähä vähältä, haukotusten tulla. Lopetetaan tekeminen. Pitkät venytykset makuuasennossa päästävät valtavat makoisat haukotukset valloilleen ja siinäkös keho rentoutuu ja päästää irti monenmoisista jännityksistä. Nautitaan haukottelusta. Pyöritellään ranteet ja sormet tietoisen hitaasti, tutkitaan mitä siellä oikein tapahtuu. Otetaan varpaat ja nilkat mukaan. Hitaan ja tutkivan harjoituksen edetessä jännitykset eri puolilla kehoa pääsevät laukeamaan ja tilalle hiipii lisääntyvä läsnäolo. 

Ihminen huomaa hengittävänsä, huomaa miten kehon osaset liikkuvat yhteistyössä. Vähitellen liikkeiden ja hengityksen koordinaatio paranee ja yhteinen rytmi, myöhemmin ehkä myös sävel löytyy. Arki väistyy tuonnemmaksi, on vain hengitys, liike, ja tietoisuus hengityksestä ja liikkeestä. Saattaa myös käydä niin, että hengitys ohenee kuin juoksevaksi hunajaksi - ja lakkaa hetkeksi. Syntyy tauko. Kunnes hengityksen syklinen liike kääntyy toiseen suuntaan ja mahdollisesti saavuttaa toisessa päässä uuden pysähtyneen tilan. Tilan, jossa ei tarvitse edes hengittää. Spontaanisti syntyvät tauot sisään- ja uloshengitysten välissä voivat pidentyä ja jossain vaiheessa harjoitustasi saatat huomata, että jatkuvana virtana kulkevat ajatuksetkin ovat loppuneet hetkeksi. On syntynyt tila ajatusten väliin. Nämä ajatusten väliset tilat voivat oman harjoituksesi edetessä lisääntyä ja hengitystauot pidentyä, jolloin aito sisäisen pysähtymisen ja läsnäolon prosessi on saanut alkunsa. 

Rauhan ja seesteisyyden tunne alkaa vallata tilaa hektisyydeltä, jatkuvilta ajatuksilta ja tekemiseltä. Eikä pelkästään joogamatolla harjoituksen aikana, vaan arkisissa tilanteissa, kassajonossa, punaisissa valoissa odottaessa, ruuan palaessa pohjaan, kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa. Ja itsensä kanssa. 

Elämä on ajoittain vaikeaa. Väsyttää, ei ehdi tai saa aikaiseksi liikkua tarpeeksi, lapset kitisee, flunssaa pukkaa ja olo on vetämätön, arjen kaaos tuntuu kaatuvan niskaan ja omaa aikaa ei ole tarpeeksi. Yritetään silloin muistaa, että meillä on mahtava väline tai metodi, joka toimii, kun sitä vaan käyttää. 

Jooga toimii, kun joogaa. Ota tai järjestä aikaa omalle harjoitukselle. Arjen kuviot, hektinen äänimaailma ja kaikenlaiset ulkoiset vaatimukset, olkoon ne sitten aitoja tai kuviteltuja, eivät katoa noin vain hokkus pokkus, mutta rauhallinen joogaharjoitus saa piikit pystyssä olevan hermoston rauhoittumaan, sydämen sykkeen laskemaan, ajatukset kulkemaan selkeämmin... lyhyesti sanottuna: pystyt ottamaan vastaan samat arjen haasteet aivan eri tavalla, kun sisäinen myräkkä on taltutettu. Mitä säännöllisemmin harjoittelet, sitä selvemmin näet ja koet arjessasi joogan seesteyttävät vaikutukset. 

Tuokoon joogaharjoitukset sisäistä valoa syksyysi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti